Pipo päähän pakkasella

Olen katsellut tässä America's Next Top Modelin seitsemättä tuotantokautta (siinä syy nihkeään päivittelytahtiin) Youtuben välityksellä (kehdosta kuvanlaadusta huolimatta ANTM on maailman parasta viihdettä) ja ihastuin täysin Melrosen käyttämiin baskereihin ja beanieihin. Nainen oli muutenkin, joskus pelottavankin ylitsevuotavasti ilmentyneestä pirtsakkuudestaan huolimatta, yksi suosikeistani tuolta kaudelta.

Niin, niistä pipoista. Yläasteen alun muistan palelleeni paikoilla talvet ilman pipoa. Pahimpien pakkasten iskiessä kaivoin kaapista irvistellen jonkun vanhan reuhkan. En ajatellut että kirkuvan punaiset korvat olisivat jotenkin erityisen hehkeät, en vain yksinkertaisesti (muka) löytänyt itseäni miellyttävää pipoa. Turhaa murrosikäisen kiukuttelua, toteaa vanhempi ja fiksumpi minäni. Korvien palelluttaminen ei tosiaan ole tyylikästä ja pipo voi ehdottomasti olla muutakin kuin lämmike.

Oma suosikkini tällä hetkellä ovat beaniet. Pyrin olemaan aina asiallinen, mutta silti persoonallinen pukeutuja ja välttelen tiukkapipoisuutta (niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin) viimeiseen asti, joten beaniet tuntuvat olevan ainakin minulle täydellinen valinta. Raja mauttoman löysäilijän ja kevyen bohoviban välillä on muuten ainakin omissa silmissäni, oman pukeutumiseni suhteen siis, hyvin ohut. Beanie, tennarit ja huppari: ei kiitos. Beanie, villakangastakki ja nilkkurit: nyt ja aina.

Viime aikoina myös tupsupipot ovat kavunneet kasarimauttomuudesta siistiksi jutuksi. Itse en niille lämpene, paitsi pulkkamäessä tai lasketellessa, jolloin neonvärit ja oman pääni kokoinen tupsu ovat todellakin SE juttu. Tupsupipot sopivat kyllä hyvin sellaiseen pillifarkkuskeittari-tyyliin, mutta etenkin huomiota herättävät tupsupipot toimivat vain reippaan asenteen kanssa. Ujoilla seinäruusuilla se on lähinnä huvittava, kikattavalla teinillä valloittavan nenäkäs.

Mama taught me well. Muistakaahan että akryylipipoilla ei tee yhtään mitään (samahan pätee neuleisiin, kaulahuiveihin, lapasiin jne.). Teininä ärsytti, kun äiti aina syynäsi tarkkaan mistä matskusta pipoehdokas on tehty. Nykyään olen ihan samoilla linjoilla. Nukkainen päähine on järkyttävän näköinen. Itse investoin aina hieman kalliimpiin, laadukkaampiin pipoihin, joista on iloa moneksi talveksi. Ottaa sitäpaitsi päähän ostaa jotain kivaa, joka muuttuu muodottomaksi möykyksi jo muutamassa käytössä. Laadukas ostos on aina myös ekoteko ja kaupan päälle tulee hyvä mieli. Pipo päähän ja pihalle siis!