Rinne Niinikoski Nansoilee

Pyöriskelin juuri Nanson sivuilla ja huomasin ilouutisen, toukokuun 5. päivä Nansolle ilmestyy Rinne Niinikosken suunnittelema reilun kaupan puuvillasta valmistettu mallisto.

"Rinne Niinikosken leikkimielisen räiskyvä kevät-kesä 2008 -mallisto tuo tuulahduksen menneiltä vuosikymmeniltä. Vaatteet yhdistelevät estottomasti rohkeita neonvärejä sekä veistoksellisia ja kerrostettuja leikkauksia, unohtamatta villejä raakareunoja. Lopputulos on huoleton, mutta naisellisen viimeistelty. Retrohenkiseen kukkakuosiin perustuva mallisto vie urbaaneimmankin naisen hehkuvien kukkaketojen keskelle kuuden vaatekappaleen voimin."

Kuulostaa loistavalta, toukokuussa pitää sitten rientää kurkkaamaan yhteistyön tulokset.

Ps. Kaikille Nanson ystäville suosittelen Nanso Groupin outlettiä Tammistossa. Edellisen kauden vaatteita löytyy huimilla alennuksilla ja kaikkea kivaa löytyy vaikka kuinka. Nanson vaatteet ovat kyllä sen verran hyvälaatuisia, että tuotteista maksaa täydenkin hinnan ihan mielellään.

These are the days

Oi mikä ilma! Pakko hylätä pääsykoekirja ja siivoussuunnitelmat hetkeksi ja lähteä kävelylle nauttimaan auringosta. Kun vielä iPodissa pyörii Jamie Cullumin These are the days, mainioin kesäbiisi ikinä, ei lauantaiaamu voi olla muuta kuin täydellinen.

Sugar and spice and all things nice

Inspiraatiokuviani selaillessani olen huomannut ihastuneeni viimeaikoina kaikkeen tyttömäiseen, söpöön ja värikkääseen. Talvi ja sen mukana yksinkertaisuus ja androgyynisyys saavat väistyä kun hypistelen kirppareilla hempeitä mekkoja, mitä tahansa rusetilla, pilkuilla tai kukilla koristeltua ja haaveilen keltaisista sukkahousuista. Kevään paras tyttömäinen asuste on kuitenkin hymy. Helsingissä sitä ei ainakaan kovin monen naamalla näy. Tässä asiassa on ihan kiva poiketa valtavirrasta.

Kevät herättää minussa myös varsinaisen kodinhengettären. Siivoan, leivon ja ostelen leikkokukkia. Pitää taas pian kutsua kavereita kesteille, emännöinti on nimittäin ihan parasta.

Tässä videossa yhdistyvät värikylpy, valloittava tyttömäinen nenäkkyys ja huumori. Mulle Pikku Myy, Peppi Pitkätossu ja Kate Nash edustavat tyttöyttä parhaillaan.

Olen taas pahis koska en vaihteeksi ole ihan perillä siitä mistä nämäkin kuvat ovat inspis-kansiooni päätyneet. Voi vinkkailla jos on sattunut törmäämään näihin aiemminkin. Mutta täältä ja täältä nyt ainakin.

Nättinä Afrikassa

Savanni-tyyli ei tähän tyttöön oikeastaan iske, mutta näissä kuvissa on sitä jotain. Luonnolliset sävyt ja materiaalit, sotkuinen nuttura ja muutama harkittu rimpsu, sievää ja simppeliä. Kengät taitavat tähän vuodenaikaan tosin vaihtua hieman kevyempiin.




Keira Knightley Voguessa, kuvat komeen uumenista

Lauantai-illan huumaa

Mainio irkkukomedia Intermission DVD-soittimeen, Lushin ihana tuorekasvonaamio lärviin, vaniljajogurttia ja jäisiä mustikoita kulhoon. Sitten ei auta muu kuin kietoutua shaaliin ja lösähtää nojatuolin pohjalle. Aina ei jaksa karkeloida.

P.S.Cillian Murphyllä on maailman kauneimmat silmät.

Pitkät kihlajaiset

Ranskalaisohjaaja Jean Pierre Jeunetin Amélie nauttii melkoista kulttimainetta ja kuuluu mielestäni jokaisen yhtään kulttuuria seuraavan yleissivistykseen. Sen lisäksi että elokuva on loistava niin käsikirjoituksen, näyttelijöiden kuin omaperäisyydenkin puolesta, se on kiistatta mieletön esteettinen kokemus. Muotiblogeissakin tiuhaan hehkutetun leffan seuraaja, vuonna 2004 ilmestynyt Pitkät kihlajaiset (Un long dimanche de fiançailles ) on ainakin näin jälkikäteen katsottuna jäänyt pienemmälle huomiolle. Se on sääli, kyseessä on nimittäin yksi lempielokuvistani.

Tiivistettynä Pitkät kihlajaiset kertoo orvoksi jääneen Mathilden (Audrey Tautou) yrityksistä löytää ensimmäisen maailmansodan myllerryksessä kadonnut kihlattunsa Manech (Gaspard Ulliel). Kukaan ei usko ei-kenenkään-maalle viskatun nuorukaisen selviytyneen, mutta vaistoonsa luottava Mathilde ei aio luovuttaa, vaan aikoo selvittää Sommen kuraisen juoksuhaudan tapahtumat perin pohjin. Kyseessä on siis rakkaustarina, joten romantiikkaa on tarjolla, mutta siirappiin ei lipsuta. Upean sivuroolityön tekee muuten tämän vuoden parhaan naispääosan Oscarin pokannut Marion Cotillard. Pysti meni todellakin oikeaan osoitteeseen, sillä nainen on mielestäni todistanut lahjakkuuteensa useampaan otteeseen.

Amélien tavoin myös Pitkissä kihlajaisissa puvustus ja lavasteet ovat tärkeä osa elokuvaa. Värimaailma on yleisesti kauniin hillitty, sotakohtauksissa painostavan harmaa ja pahaenteinen. Pakko myöntää että elokuva on tällä hetkellä suurin inspiraation lähteeni niin pukeutumisen kuin sisustamisen suhteen. Jeunet on jälleen tehnyt kaikin puolin upeaa jälkeä. Himoitsen pitsiä, lettikampauksia, luonnonvalkoista, beigeä, vaaleansinistä, kauniita, vanhanaikaisia alusvaatteita ja hentoja päivävarjoja. Totta puhuen en valittaisi myöskään jos Gaspard Ulliel eksyisi oveani kolkuttelemaan, mutta luulenpa, että sen pitsimekon hankkiminen saattaa olla pikkiriikkisen yksinkertaisempi tapa yrittää helpottaa Pitkät kihlajaiset -huumaani...

Kuten sanottu, kyseessä on yksi lempielokuvistani johon voin kyllästymättä palata kerta toisensa jälkeen. Jos olen vaikka nähnyt jonkun luokattoman huonon leffan, on vain pakko katsoa yksi vanhoista suosikeistani etten ihan menetä uskoani elokuvataiteeseen. Pelkästään näitä kuvia katsellessani tulen hyvälle tuulelle. Ei elokuvalta voi varmaan paljon enempää pyytääkään.

Second floor

Raitapaita, sievä hattu ja nuttura mullekin, kiitos.