Underrated







Ihmiset jotka eivät koskaan kuuntele elokuvien instrumentaalisoundtrackejä menettävät niin paljon.

Sleepless, long nights, that is what my youth was for


Inspiraatiokuvia. Saattaapi olla kevättä rinnassa kun kaikki söpö, värikkäistä mekoista kukkien kautta pikkutyttöihin innostaa niin kovasti.

Tässä piilee ehkä myös syy siihen, miksi pintamuoti ei mua kauheasti kutsu. Se tuntuu usein kovin hyökkäävältä ja tummanpuhuvalta. Ennemmin kuin niittivyön, yhdistän omiin mekkoihini vaikka tennarit tai hupparin. Vastakohtia saa olla, mutta omaan tyyliini eivät dominatrix-vibat oikein istu. Jos muodissa on nyt yhdistää naisellisuus maskuliinisiin elementteihin, yhdistelen omassa pukeutumisessani tyttömäisyyttä perinteisesti poikamaisiin juttuihin. Ehkä tää on sit vaan lällyversio.

Kuvat koneen uumenista, inspiraatiokansiostani. Ei kuulkaa harmainta hajua mitä kautta ne ovat sinne päätyneet.

What if I were smiling and running into your arms? Would you see then what I see now?



Nyt on pakko sanoa, ettei mulle äkkiseltään tule mieleen montakaan elokuvaa, jotka olisivat vaikuttaneet muhun yhtä vahvasti kuin Sean Pennin ohjaama, tositapahtumiin perustuva Into the Wild. Kannattaa katsoa, en uskalla lähteä kuvailemaan sitä sen tarkemmin, sillä pelkäänpä, etten ikinä voisi tehdä oikeutta tälle mahtavalle elokuvalle. Olen ihan myyty.



Kuvat

Flunssapotilasta piristävät

1)Hyvä musiikki

Iron & Wine-Naked As We Came


Regina Spektor-Fidelity

2)Kuvaterapia
Photobucket Aurinkoiset päivät, vintage-mekot, korkkarit ja Kate Nashin musiikki on täydellinen yhdistelmä. Niitä odotellessa.

Photobucket
Unohdin uskottavuuden ja päästin sisäisen teinityttöni valloilleen. Estetiikan ja hyvän viihteen arvoa ei pidä vähätellä.

Photobucket
Koska Zooey nyt vaan sattuu olemaan niin hurjan söpö.



3)tonkka mustaherukkamehua, kymmenkunta appelsiinia ja todennäköisesti ihan liian suuri annos Panadol Zappeja.