Koko päivän siivottuani kirmasin riemuissani koneelle katsomaan ANTM:n 10. tuotantokauden kutosjaksoa, mutta sitä ei oltukaan vielä ladattu. Mikä vääryys! Olin niin valmistautunut pistämään aivot narikkaan ja nauttimaan kissatappeluista ja ihanista gay-miehistä sekä Tyran ilveilystä rasiallisen viinirypäleitä natustellen.
Kenellekään ei ole varmaankaan jäänyt epäselväksi, että laihojen narttujen katselemisen lisäksi rakastan tyylikkäitä indie-poppareita yli kaiken. Tässäpä yksi lempparini, Shout out loudsin synatyttö-perkussionisti-laulaja Bebban, joka muuten myös kuuluu tohon pelottavan hoikkeliinit -kategoriaan. Mutta narttu nainen ei voi olla, Shout out loudsit on niin symppiksiä ettei se vaan yksinkertaisesti ole mahdollista.
Musta on jotenkin ihanaa että Bebbanilla on samassa paketissa söpöä tyttömäisyyttä ja Femme Fatalea just oikeassa suhteessa. Näillä kuvilla on muuten tapana aiheuttaa tässä tytössä aina pienoinen vintagemekko- ja Tukholma-vimma. Saattaa tosin hyvinkin olla, että kärsin kummastakin jatkuvasti muutenkin.
Oh, sweetheart
Yeah, intelligent input, darlin', why don't you just have another beer then?
Päivän puuhat: Kalakeittoa ja pääsiäismunia mummilla, perussunnuntaikävely Kruunuhaassa, Senaatintorilla ja Kauppatorilla (sunnuntaikävelyitä voi tehdä myös maanantaisin!) ja vaatekaapin perinpohjaista järjestelyä.
Päivän kummastus: Valtterin kaikki pöydät on varattuna seuraavat kolme viikkoa, just my luck! Kaivoin just kaapeista kolme säkillistä kirpparille joutavia vaatteita. Ehkäpä voin varastoida noita kamppeita vielä kuukauden.
Päivän tyylilyyli: Olen lämmennyt Kate Nashin musalle vähän hitaasti, mutta niin on käynyt oikeastaan kaikkien suurten musiikkirakkauksieni kanssa. Saman syntymävuoden lisäksi jaamme neitosen kanssa rakkauden värikkäisiin mekkoihin. Kaunista ja persoonallista.
Päivän piristys: auringonpaisteen lisäksi tänään tiuhaan pyörittämäni edellisen kohdan nuoren naisen tekemä Birds-biisi toimii mahdottoman hyvin. Romantiikkaa särmällä.
"Right birds can fly so high/
And they can shit on your head, yeah/
They can almost fly into your eye and make you feel well scared/
But when you look at them and you see that they're beautiful/
Thats how I feel about you."
Päivän dorkin ajanviete: oijoi, taitaa olla tasapeli Glamourin dos & don'tsin ja tetriksen rämpyttämisen kesken.
Päivän luuranko: Kaappeja siivotessani löysin Movetronin Soittorasia-levyn joka oli mielestäni tosi kovaa kamaa joskus tokalla luokalla. Ymmärrän että 8-vuotias minä kuunteli tuota jytkettä 90-luvulla, mutta että joku toope oikeesti popittaa nykyään sitä uutta materiaalia? Sanokaa mulle ettei ne oo tosissaan.
Is that alright?
Miten kaunis voi kappale olla? Olen muuten viime aikoina meikannut ahkerasti tällä Damien Ricen videolla nähtyyn ilmapallopää-tyyliin: luonnolliset, runsaat kulmat, ripsari, kevyesti poskipunaa ja huulirasvaa. Kauniiseen ihoonkin olen yrittänyt panostaa aikamoisella vimmalla, oikeastaan luvattoman suuri siivu aamutoimiin kuluvasta ajasta menee varmaan sen kanssa väkertämiseen. Aamupala on yliarvostettua. Nimim. Haudassa ehtii levätä ja bussissä syödä banaania.
Crushcrushcrush
Oletko koskaan miettinyt oman kauneudenhoitorutiinisi eettisyyttä? Aamulla kiireessä töihin valmistautuessa kestävä kehitys ja eläinten oikeudet eivät todellakaan ole omassakaan mielessäni päällimmäisenä, siksipä näitä juttuja kannattaa tuumailla ajan kanssa vaikkapa sitten kaupoissa pyöriessä. On ihan puppua väittää että eettisyys vaatii lompakolta liikoja, kyse on lähinnä valinnoista.
Aihe tuli mieleeni kun minä, henkeen ja vereen Helsinki-ihminen ja ostoskeskusten välttelijä, innostuin tänään matkustamaan Espoon Isoon Omenaan sinne juuri avatun Lush-kosmetiikkaliikkeen vuoksi. Lushia on tullut hilattua kotiin matkoilta jo vuosia. Ketjussa on viehättänyt ihanien tuotteiden lisäksi eläinkokeettomuus, luomuraaka-aineet, pakkausmateriaalien vähyys ja aina ystävällinen palvelu. Lushin kaltaisten yritysten toimintaa tukiessa tulee hyvä mieli kahdesta syystä: ensimmäisenä pieni itsekäs tyttö ajattelee tietysti itsensä hemmottelua, toisena on ilo siitä, ettei yksikään pupu-jussi saanut kivuliasta silmäkutinaa minun itsekkyyteni takia.
Muistakaapa se, että tietoa eläinkokeettomista tuotteista saa helposti esim. Animalian ja Petan sivuilta. Välinpitämättömyys on aika etova syy olla välittämättä siihen miten oma kulutuskäyttäytyminen vaikuttaa viattomiin luontokappaleisiin. En nyt lähde esittelemään kammottavia eläinkoefaktoja, jotka mielestäni jokaisen tulisi tiedostaa. Pieneen moralisointiin taidan kuitenkin taipua: kuvittelepa niiden punasilmäisten pupujen tilalle vaikkapa oma lemmikkisi. Olisivatko kosmetiikan eläinkokeet siitä huolimatta mielestäsi hyväksyttäviä?
Jottei ihan otsan kurtisteluksi mene, esittelen muutaman, luonnollisesti eläinkokeettoman, suosikkituotteeni.
1. Lushin The Soft Touch, 95g, 11,50e, kiinteä käsivoide
Olen kuluttanut pienen omaisuuden täydellistä käsirasvaa metsästäessäni, mutta kun ensimmäisen kerran hieroin tätä rutikuiviin sormiini, tiesin, että voittaja on löytynyt. Kädet ovat hetkessä kauniit ja kosteutetut, lisäksi tuoksu on aivan huumaava (isäni tosin väittää sitä päänsäryn aiheuttajaksi, ihme herkkis).
2. Joe Blascon Ultrabase Creme Foundation, 9,5g, n.45e
Hinta saattaa hirvittää, mutta itselläni pieni puteli kesti päivittäisestä käytöstä huolimatta vuoden verran. Tasaisesti levittyvä, hyvin peittävä mutta silti kevyen tuntuinen.
3.Paul Mitchell Extra-Body Daily Shampoo, 300ml, 25e ja Extra-Body Daily Rinse, 300ml, 19e
Kampaamotuotteita ei voi edes verrata markettien hiustuotteisiin. Hyvillä hiustenhoitotuotteilla hellii tukkaa ja samalla hermoja kun kutrit tottelevat aamukiireessä ja näyttävät pienellä vaivalla kivalta. Nämäkin putelit ovat kestäneet päivittäistä pesua kohta kaksi kuukatta ja ovat vasta puolillaan. Laadukkailla tuotteilla kun ei tarvitse läträtä.
4.The Body Shop Warming Mineral Mask, 100ml, 14,40e
Syväpuhdistava naamio, joka oikeasti lämmittää, ensimmäisellä käyttökerralla ehdin jo pelästyä kun nassua alkoi yhtäkkiä kuumottaa. Jo viiden minuutin käytön jäljiltä iho suorastaan hehkuu.
5.Lush Rock Star Soap, 100g, 5e
Oikeastaan kelpuutan kylppäriini melkein minkä tahansa Lushin saippuan. Raikkaan sitruunaisen Bohemianin loputtua nappasin tänään mukaani pirteän pinkin Rock Starin, joka on joko herkullisen karkkimainen tai ällömakea. Arvatkaa kumpaa mieltä itse olen? ;)
6.The Body Shop Pink Grape Fruit Puree Body Lotion, 250ml, 14,50e
Piristäväntuoksuinen pyree imeytyy nopeasti, joten rasvaus onnistuu myös aamulla pikasuihkun jälkeen. Sanomattakin selvää on, että kylppärin hyllyllä killuu Body Shopin greipintuoksuinen suihkusaippua.
Listaahan voisi jatkaa loputtomiin, tässä nyt kuitenkin tämän hetken suosikit. Yllämainittujen merkkien tuotteita voin kuitenkin suositella kenelle tahansa. Oli rempan tarpeessa sitten mielesi tai vartalosi, hoitokeinot löytyvät varmasti.
Yksinkertainen on kaunista
Pukeutumisessani pyrin noudattamaan yllämainittua rikollisen kliseistä sanontaa. En yksinkertaisesti viihdy alkuunkaan rönsyilevissä asukokonaisuuksissa, vaikka muiden päällä taitavasti rakennettuna monimutkaisemmatkin systeemit näyttävät uskomattoman hyvältä. Minimalismi on kuitenkin minun juttuni.
Tämän kevään mallistoista suurinta inspiraatiota pukeutumiseeni tuo Chloé. Yksinkertaisuutta jujuilla, miten nerokasta! Väripaletti on myös upea, hillitty muttei ollenkaan tylsä.
Vanhan pakkomielteeni vuoksi olen noudattanut ahkerasti periaatetta 'laukku ja kengät samaa väriä'. Nämä kuvat nähtyäni joudun kyllä joustamaan periaatteistani; hiekanväristen popojen metsästys voidaan julistaa alkaneeksi! Niin mustat kuin värillisetkin laukut toimivat loistavasti hiekan kanssa. Sen verran tapojeni orja aion kuitenkin tulevaisuudessakin olla, etten yhdistä esimerkiksi punaruskeaa laukkua tummanruskeisiin kenkiin, se on nimittäin ainakin omissa silmissäni ennemminkin päänsäryn aiheuttaja kuin fashion statement. Toisella kliseisellä sanonnalla lopettaakseni: vanha koira ei opi uusia temppuja (paitsi joskus).
Harmaan päivän piristykseen tarvitaan...
-Piipahdin Marimekon liikkeessä viime viikolla tilaamassa Samu-Jussi Kosken suunnitteleman Natsumi-mekon lohenpunaisena ja tänään tuo ihanuus pääsi vihdoin kotiin. Hassua muuten että mekkoa on otettu liikkeisiin ilmeisesti vain harmaana, mustana ja vihreänä. Ankeat suomalaiset päähänpinttymineen. Miksi kaiken pitäisi aina olla tummanpuhuvaa?
-Kävin katsastamassa Ateneumissa Pekka Halosen näyttelyn joka oli kieltämättä upea. Kevätfiilistä näyttelystä ei kannata kuitenkaan lähteä hakemaan, Halonen oli nimittäin erityisen mieltynyt talvimaisemien maalaamiseen. Jos harmonia ja estetiikka ovat kuitenkin lähellä sydäntäsi, on retki Ateneumiin välttämättömyys.
-Ihailin Ateneumin kirjakaupassa Katja Tukiaisen töistä koottua teosta joka on pakko jossain vaiheessa hakea kirjahyllyntäytteeksi. Tukiaisen värikkäät ja lapsekkaat maalaukset ovat kuin karkkia silmille!
-Stevie Wonderin kokoelmalevy yksinään pystyy luomaan hopeiset reunat jokaiselle Helsingin kattojen yllä mollottavalle pilvenretkulle. Tunnen itseni yltiöromanttiseksi höpsöksi aina kun fiilistelen tätä, mutta eipä siitä kai mitään haittaa kenellekään ole koskaan ollut?
"You are the apple of my eye/ forever you'll stay in my heart"
Mitkä asiat ovat ilahduttaneet sinua tänään?
Truth is, I've always been thirsty
Kevään tullen minulle tulee aina pakottava tarve katsoa Tim Burtonin Big Fish, joka lukeutuu ehdottomasti lempielokuviini. Big Fish ei ole kuitenkaan vain hieno elokuva, vaan saa minut kerta toisensa jälkeen innostumaan mekoista, kirkkaista väreistä, punaisista huulista, kiharakampauksista ja suosikkikukistani, eli narsisseista. Minulle leffa kuuluu samaan kastiin kuin esimerkiksi Amelié; vielä viikonkin päästä hymyilyttää.
Tämä kevään lapsi havaitsi muuten tänään tuulen olevan huomattavasti keväisempi ja aurinkokin tuntui lämmittävän eri tavalla kuin aiemmin. Olinkohan yksin havaintojeni kanssa?
Kuvat
Kauppakaveri
Tapanani on ollut kantaa valkoisia kangaskasseja ruokakaupassa asioidessani niin kauan kuin muistan. Se on ollut käytäntönä jo kotona asuessanikin. Vaatekaupoissa kierrellessä tapa ei jostain syystä ole ollut kovinkaan aktiivisesti mielessä. Yleensä on käynyt niin, että ensimmäisen putiikin ostokset pakataan kaupan omaan pussiin, loput ovat menneet sitten sinne samaan. Nyt olen päättänyt, että "en tarvitse pussia, kiitos" on oleva uusi shoppausmantrani, koska yhdenkin pussin kaapintäytteeksi kotiin raijaaminen on loppujenlopuksi ihan turhaa. Olen nimittäin tehnyt maalislupauksen: aina kun poistun kotoani, pakkaan laukkuuni piskuiseksi taitellun kangaskassin. 
Kauppakassit: Accessorize ja Topshop
Paperikassien, muovipusseista puhumattakaaan, hamstraus ei todellakaan ole mikään ekoteko. Sitäpaitsi kangaskasseja saa vaikka kuinka kauniita! Ei tarvitse välttämättä tyytyä siihen tylsään valkoiseen, joita yhtään näppärämpi pystyy tosin ihan kotikonstein kaunistamaan kangasvärien ja -tussien avulla.
Haluan haastaa kaikki lukijani mukaan samaan toimintaan. Öljyä voi käyttää tärkeämpiinkin asioihin kuin muovipussien valmistukseen.
Lupa valittaa
Näin Birminghamin ja Helsingin valituskuorojen videot ensimmäisen kerran Kiasmassa pari vuotta takaperin ja jaksavat edelleen naurattaa. Ihmiset ovat siis saaneet vapaasti kertoa mikä painaa, parhaista paloista on väsätty kappale. On huvittavaa huomata miten pienet asiat saavat monet ihan raivon partaalle. Hyvää piristystä tänne kotini vallanneen kevätsiivous ja -sisustuspuuskan keskelle.
"And why is the beer so expensive in town?"
"Ystäväni tykkää kännykästään enemmän kuin minusta/ Esi-isät olisivat voineet valita aurinkoisemman maan."
P.S. Sinä primitiivisen raivoreaktion saanut taksikuski, kiitän sydämellisesti keskisormen viuhuttelusta, valojen vilkuttelusta, perässäroikkumisesta ja torven paukuttamisesta, en olisi muuten huomannutkaan pientä kömmähdystäni. Olet varmasti ihana ihminen. Anteeksi että me kaikki emme ole valinneet ammatiksemme äkäisenä Helsingin katuja ympäriinsä ajamista, ja näinollen osaa ulkoa jokaista kaistaa ja liikennemerkkiä. Toivon, että sydämellinen nauruni viestitti tarkalleen mitä mieltä olin tuosta luomakunnan kuninkuuden arvoisen olennon raivarituokiosta. Hyvää elämää, tuolla asenteella pääset varmasti pitkälle.
I don't wanna wake up knowing I don't have a future
Arvatkaa kuka rakastaa hyvää musaa tekeviä, tyylikkäitä ruotsalaisia? Kannattaa katsoa muuten myös The Comebackin musavideo jo ihan siitäkin syystä että Bebban oli kukkamekossaan tosi fashion foreward jo 2004.
Poutapilvi
Valkoisen ystävän kannattaa tykätä myös pyykkäämisestä jottei elämästä tulisi liian raskasta. Toisaalta, valkoisen tuoma heleys ja raikkaus ovat todellakin vaivan arvoisia. Ellen Pompeo ja Zooey Deschanel näyttävät mallia.
Kuvat kaiveltu koneen uumenista. Tämä tyttö menee nyt syömään valkosuklaa-Magnumia.
Belle
Tiedättekös mikä on aika kornia? Kokeilin ihan huvikseen googlen kuvahakua sanalla 'beautiful'. Yksi hakutuloksista oli tämä kuva. Voisin varmaan kommentoida, mutta en viitsi. En oikeasti jaksa aloittaa avautumista siitä miten inhoan tuota muovista naisihannetta. Kenen silmää se oikeasti miellyttää?
Äsh, paljon kauniimpia ovat ihmiset joilla on ryppyjä, iso nenä, leveä leuka, liian pienet silmät tai liian suuret ihohuokoset. Ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä omaan naamansa, oli se sitten miten epätäydellinen hyvänsä. Mua etoo katsella jotain Madonnan kaltaisia botox-naamoja tai Simpsonin siskoksien rukattuja kasvonpiirteitä. Ei kenelläkään ole ihan täydellistä naamaa, eikä sitä ainakaan leikkauksilla saa. Pienempiä kosmeettisia toimenpiteitä ymmärrän kyllä, mutta 70-vuotiaana ei tarvitse enää näyttää 17-vuotiaalta. Jos ihminen kokee tämän velvollisuudekseen, on se todella surullista.
Teini-ikäisenä suurin naamaongelmani oli nenäni, joka tuntui ainakin silloin olevan vain iso muodoton möykky keskellä naamaani. Joskus yläasteen alkuaikoina uskoin ihan oikeasti ettei nainen yksinkertaisesti voi olla minkään näköinen ellei sitten satu omistamaan samanlaista nenää kuin Nicole Kidmanilla. Onneksi olen vähän viisastunut vanhetessani.
Huonoja naamapäiviä tulee silti aina välillä. Onneksi tiedän etten ole ainoa, jonka toisinaan tekisi mieli pillahtaa itkuun aamulla peiliin katsoessaan. Näinä aamuina edes puolentoista tunnin puunaaminen tuo tyydyttävää lopputulosta. Sama ongelma tuntee vaivaavan melkein jokaista tuntemaani naisihmistä. On hassua miten omissa silmissään saattaa toisinaan näyttää elävältä rouva Perunapäältä, vaikka muut eivät huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ehkä koko rumapäivä-ilmiö on pelkästään korvien välissä.
Moinen stressaaminen on turhaa ajanhukkaa. Kaunista on olla se mikä on, turhia murehtimatta, ikään, kokoon tai ihonväriin katsomatta. Piirre, jota itse vihaat sydämesi pohjasta, saattaa olla juuri se juttu joka tekee kasvoistasi muiden mielestä viehättävät ja persoonalliset. Loppuun liitän ns. epätäydellisten, mutta ainakin omasta mielestäni uskomattoman kauniiden kauniiden kasvojen paraatin. Kauneus ja täydellisyys eivät todellakaan ole yksi ja sama. 
Kenen "epätäydellinen" ulkonäkö vetoaa sinuun? Entä onko joku piirre omissa kasvoissasi entinen tai nykyinen kriisitekijä?
