Love is in the air.

Viime päivinä pilvien takaa tirkistellyt aurinko on nostanut mielialaani kummasti, ei nyt sillä että olisin mitenkään sen kummemmin masistellut. Sään lisäksi muutama muukin juttu on kuitenkin piristänyt päiviäni.

1. 10 Things I Hate About You (1999)
Tiedän, tiedän. Korni ja ennalta-arvattava elokuva. Mutta kun mulle tulee niin hyvä mieli siitä. Muistan kun katsoin tätä vuokravideolta kuumeessa joskus kuudennella luokalla ja huokailin ihastuneena. Voi minua. Meillä oli ala-asteella kunnon tollanen suositut vastaan erilaiset asetelma, joka minulle, vannoutuneelle pikku-rokkarille, aiheutti usein kovan ulkokuoren alla pahan mielen. On jotenkin niin helpottavaa ajatella että ne ajat ovat niin kaukana takanapäin. Voiko joku sitäpaitsi väittää etteikö tämä kohtaus ylisokerisuudestaan huolimatta olisi ihan uskomattoman sympaattinen?

2.Hyvä musiikki, kuten aina. Tällä hetkellä repeatilla pyörivät mm.
Johnny Cash-Hurt Niin hieno biisi. Olen sen verran myöhäisherännäinen että tutustuin Cashin musiikkiin vasta Walk the Linen myötä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Bob Dylan-I want you Tätä olen nyt I'm not there -huumastani johtuen soittanut aika ahkerasti. Aamut ei enää lähde käyntiin ellen ripsarin kanssa säheltäessä pääse laulamaan "I want you soooo bad".
Kings of Convenience-I'd rather dance with you Tasokasta hyvän mielen musiikkia. Lyriikat saavat mut aina virnuilemaan ja musiikkivideollakin on loistomeininki.
Don McLean-American pie American piesta kuuluu tietysti kuunnella tätä melkein yhdeksänminuuttista alkuperäisversiota joka on huomattavasti Madonnan 2000-luvun pikakelausversiota sielukkaampi. Tämänkin sanoitukset iskee muhun. "The three men I admire the most, Father, Son and the Holy Ghost, they took the last train for the coast the day the music died."

3.Tuomas Enbuske asiallisena radiosetänä
Fanitin Enbuskea silloin joskus Faroutin aikoihin ja pakko sanoa että on kiva nähdä hänen päässeen hieman Vallu Valpiota pidemmälle elämässään. Vaikutan nyt varmaan ihan fossiililta kun myönnän kuuntelevani Radio Peilin keskusteluohjelmia, mutta etenkin tänään aihe oli todella mielenkiintoinen, tuo eduskunnan ahdistelujupakka nimittäin. Enbuske osasi keskustella todella taitavasti argumentoiden, kun taas vieraat olivat toisinaan vähän hakoteillä mutu-tuntumansa ansiosta. Tässä puhuu siis tyttö joka rakastaa rakentavia väittelyitä!

4. Lahjakkaat ihmiset Todelliset lahjakkuudet ovat oikeasti harvassa, mutta rakastan katsella ihmisiä jotka ovat kiistattoman taitavia siinä mitä tekevät. Esimerkiksi I'm not there -elokuvaa katsellessani en voinut olla ihailematta erityisesti Cate Blanchettin, Heath Ledgerin ja Charlotte Gainsbourgin (kuvassa) täydellistä heittäytymistä rooleihinsa. Käsikirjoitus voi olla kuinka upea tahansa, mutta jos näyttelijä ei anna sille kaikkeaan, ei koskettavaa elokuvaa yksinkertaisesti voi syntyä. Lahjakashan voi olla ihan missä tahansa, vaikka sitten piirtämisessä, tiskaamisessa, vaatteiden yhdistelyssä tai ihmissuhteissa ja mihin vain voi suhtautua täydellisellä tunteen palolla. Niin minäkin haluan elämäni elää.

5.Nanso Ennen en tykännyt merkistä yhtään, mutta olen todennut että naurettavan pienellä tuunauksella ja mielikuvitusta käyttämällä löydän laadukkaita ja helppoja vaatteita. Eikä ne todellakaan ole turhan kalliita, kyllä Nanson trikoo aina Henkkamaukan rättien kankaat voittaa!

6. Uudet kultaseni Ostin Ziosta nämä Pura Lopezin kengät jo vähän aikaa sitten mutten ole sääoloista johtuen uskaltautunut vielä käyttämään niitä, 9 sentin koroissa kun ei liukkaalla tai loskassa paljon uskalla kulkea, tai en minä ainakaan. Tiedän että popot maksoivat aika reippaasti ja että mua saatetaan taas luulla maksulliseksi naiseksi (eipä olisi eka kerta, mikä jengiä vaivaa?), mutta rakastuin syvästi ja se myyjäkin sanoi että ne sopii mun tyyliin (täysin vilpitön kommentti, näin haluan uskoa). What's a girl to do?

Mitkä asiat ovat ilahduttaneet sinun päiviäsi viime aikoina?

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa tsekata Nine Inch Nailsin alkuperäisversio Hurtista. Omalla kohdalla se voittaa Cashin version 6-0. Mutta Johnnyn versio Personal Jesuksesta on aivan upea, toisaalta Mansonilla on niin friikki persoona että sekin toimii. Alkuperäinen biisi ei ole edes DM:n parhaimmistoa mutta covereina toimii kuin häkä. Saatoin vähän eksyä aiheesta...

Ihanat kengät, omasta varastosta löytyy melkein samanlaiset. Kevättä odotellessa.

dolce kirjoitti...

Minusta Cashin vanha tuotanto on ihan parasta :)

Ja hei, upeat kengät!

muotiagentti kirjoitti...

Olen samaa mieltä Kate Blanchettista ja Charlotte Gainsbourgista, molemmat kuuluvat suosikkeihini, ettenkö sanoisi eka noista on ehkä ehdoton sellainen. Ja hyvin puhut lahjakkuudesta. Luova voi olla missä tahansa vaikka bussikuskina. Mitä tahansa tekeekin, kunhan siitä pitää tai jopa tekee sitä intohimolla, se antaa elämään sisältöä.

Upeat nilkkurit!

Lina kirjoitti...

Virta: Pitänee katsastaa, yleisesti ottaen NIN on mulle, tälläselle pikku indiepopparille, vähän liian rankkaa, mutta olen vähän päättänyt olla harrastamatta ennakkoluuloja :) Ohi aiheen siis saa ja pitääkin mennä!

Dolce Vita: Siinä äänessä on vaan sitä jotain.

Muotiagentti: Jostain syystä lähes halveksun ihmisiä jotka vain ajelehtivat elämässään tekemättä koskaan mitään mikä oikeasti merkitsee heille jotain. Tai no, surullinenhan sellaisten ihmisten puolesta pitäisi olla.


Kauniit nilkkurini kiittävät kaikkia :)

Anonyymi kirjoitti...

Entisenä indiepopparina ja nykyisenä musiikin sekakäyttäjänä voin vain suositella NIN:iä. Varsinkin jos elektrosävytteinen musiikki putoaa, noise tms. Ennakkoluulot hiiteen, jeah.

Lina kirjoitti...

Virta: Okei, lupaan kokeilla. :)Katoin itseasiassa NINin keikkaa Provassa sillon muutama vuosi takaperin, mutta olin niin väsynyt ja Moneybrother-huumassa etten oikein pystynyt sisäistämään mitään. Mutta sanotaanko että muistan tykänneeni siitä huomattavasti enemmän kuin The Donnasista jota myös vähän laiskasti sieltä takarivistä tiirailtiin. Okei, tytöil on ihan hyvä meininki, mutta se musa on ihan tuubaa.