H&M goes Marimekko

"Minun näkemykseni mukaan nykypäivän Maritytössä on samoja ominaisuuksia kuin jo 60-luvulla. Silloin Marimekon vaatteisiin pukeutunutta naista kuvailtiin lehdistössä mm. seuraavasti: 'Marityttö ymmärtää modernia muotoilua, runoutta, abstraktia taidetta ja edistyksellistä jazzia.'"
Samu-Jussi Koski

Tiedän, että hiihdän tässä nyt auttamattomasti jälkijunassa, mutta olen lukenut Marimekon ja Hennes & Mauritzin yhteistyöilmoituksesta turhan monta naivia ja heppoisesti perusteltua puolesta-postausta. Tänään yksinkertaisesti keitti yli. Faktat ovat varmaan kaikkien tiedossa, joten en aio paneutua niihin. Tässä kuitenkin asian uutisointi Plaza-sivustolla.

Minusta yhteistyö on ihan vihonviimeinen asia. Suuri osa Marimekon brändiä on tae siitä, ettei tuotteita olen vääntänyt joku kiinalainen pikkutyttö sormet verillä, myrkyllisten kemikaalien pihistessä ympärillä. Hennesillä asian laita on sitten ihan toinen. Yhteistyö tuo Marimekolle näkyvyyttä, mutta saako se sitä brändilleen sopivalla tavalla? Jos haluan Marimekkoa, ostan Marimekkoa, en hennesrättejä joissa on Marimekon kuosi.

Vaatteita suunnitellaan Marimekolla aika lailla eri meiningillä kuin Hennesillä. Vähän kuin vertailisit Ikeasta ostettua sohvasänkyä Hästensin moottoroituun kaksimetriseen patjavuoreen. Hennesin on tarkoitus myydä hetkessä uuden trendin tieltä poistuvaa pintamuotia, Marimekko-kansa luottaa ennemminkin klassiseen omaan tyyliin kuin hetkellisiin muoti-ilmiöihin. Tottakai tietyt kaupalliset paineet ovat olemassa myös Marimekolle suunniteltaessa, mutta pitänee muistaa että, toisin kuin Hennes&Mauritzin kertakäyttökama, Marimekko on designia.

Mitä design oikeastaan on? Vaatteissa se tarkoittaa mielestäni suunnitelmallisuutta, tasokkaita materiaaleja, persoonallisuutta ja omintakeisuutta. Omaan mielikuvaani kuuluu myös se, että ihmiset, jotka ovat olleet mukana tuotteen tekoprosessissa saavat siitä ansaitsemansa palkan. Tämähän johtaa myös siihen, että hintalapussa komeilee vähän suurempi summa. Itse olen valmis maksamaan enemmän siitä, ettei yksikään alle kouluikäinen ole ainakaan minun toimieni vuoksi joutunut töihin jossain kaukana Aasiassa. Olen valmis maksamaan myös siitä, ettei ihan jokaisella vastaantulijalla ole sitä samaa viiden euron alennustoppia kuin minulla. Eikä tee yhtään pahaa, ettei minun uutta mekkoani ole jouduttu kuljettamaan lentokoneella maapallon toiselta puolelta ja on kai ihan hyvä juttu, ettei kaikkien yritysten tarvitse pihistellä työvoimasta siinä määrin, että asiakkaat joutuvat itse esimerkiksi palauttamaan sovittamansa vaatteet paikalleen.

Ehkä nykyajan marityttö ehtii siinä edistyksellisen jazzin kuuntelun ja runojen lukemisen välissä vähän miettiä eettisiäkin kysymyksiä ja siten vaatimaan niin itselleen, kuin muillekin ihmisille, jonkin sortin oikeuksia. En väitä, että Marimekko olisi jotenkin täydellinen yritys, mutta jos minulta kysytään, haluanko olla mielummin henkkamaukkapimatsu vai marityttö, osaatte varmaankin arvata mitä vastaan.