On aika listata asi at ja ihmiset jotka ovat lämmittäneet mieltäni kuluneen vuoden aikana. Kertokaahan toki omiakin suosikkejanne ja mielipiteitänne, muuten tämä menee aikalailla yksinpuheluksi. Ihan kuin se olisi mua toisaalta ennenkään haitannut.
1. Levyt: Interpol-Our Love to Admire
Interpolin hartaasti odotettu kolmas pitkäsoitto, heinäkuussa ilmestynyt Our Love to Admire (tai OLTA, nimi jolla levy yhtyeen foorumilla kulkee) on pyörinyt ahkerasti ainakin omassa soittimessani. Taitavat sävellykset ja kiehtovat lyriikat tekevät tästä paketin johon ei yksinkertaisesti voi kyllästyä. Plussaa myös siitä, että Carlos Dengler kiukustui Otto Talviolle Nytin haastattelussa. Koppavat kaikkitietävät toimittajat kaipaavat toisinaan ojennusta.
"I face the storms at the time from the lighthouse."
Shout out louds-Our Ill Wills
Ruotsin lahja indielle. Our Ill Wills on yksinkertaisesti hurmaava levy josta mulle tulee aina hirveän hyvä mieli. Harmi kun bändi ei ole maailmankiertämiseltään ehtinyt Suomeen sitten vuoden 2003. Ehkä vielä joskus...
"Your love is something I cannot remember."
PMMP-Puuhevonen
Tuntuu ihan siltä kuin mun pään sisältä ois varastettu lista parhaista ja nostalgisimmista lastenlauluista ja sitten menty vetämään niistä älyttömän loistavat ja kekseliäät sovitukset. Tässä on osittain leikitty myös kansallisaarteilla, siinä täydellisesti onnistuen.
"Siihen vielä mä lisäisin että sinusta välitän."
Scandinavian Music Group-Missä olet Laila?
Ihanan kantrihenkinen levy on aikalailla täydellinen fiilistelypaketti. Terhi Kokkosen lyriikoita voi lukea kevyesti ilman musiikkiakin, niissä riittää availtavaa. SMG:n meininkejä kannattaa käydä katsastamassa myös livenä, aikamoisia settejä tyypit vetävät.
"Tänään tanssin, niin kuin tanssin joskus poikien kanssa työväentalolla."
2.Keikat:
PMMP Huvilatelttassa 31.8
PMMP:n viimeinen keikka ennen ansaittua lomaa oli unohtumaton kokemus. Loppuunmyyty Huvilateltta jammasi kuin viimeistä päivää ja kolea sää unohtui hetkessä. Lavalla nähtiin akrobaatteja, haitaristi ja viulisti sekä tietysti Miran ylisöpö vauvamasu. Unohtumaton kokemus.
Gwen Stefani Hartwall Areenalla 12.10
Kaikki paikalla olleet tietävät että Gwenillä on pikkurillissäänkin karismaa ja taitoa enemmän kuin jossain hiton pussycatdollsseissa yhteensä. Kunnon showmeiningillä vedetty keikka sai koko areenaan bailaamaan seisaallaan, mikä on suomalaisten yleismeininki huomioonotettuna aikamoinen saavutus. Oli kyllä todellakin sen viidenkympin arvoinen veto!
Scandinavian Music Group Tavastialla 28.12
Vaikka SMG:n levyt ovat aivan helmiä, toimii yhtye livenä ainakin onnistuessaan ehkä vieläkin paremmin. Tavastian keikka oli mahdottoman upea ja fiilis katossa. Ei tästä paljon paremmaksi voi mennä. "Paula (Vesala) ei pääse fiittaamaan kun sen mahassa on pieni ihminen." Go Antti Lehtinen!
.
3.Festarit:
Accelerator, Tukholma
Interpol, Bright Eyes, Modest Mouse, José Gonzales jne. Ei tullut ihan turhaan matkustettua Tukholmaan.
4.Elokuvat:
Control
Rock-valokuvaaja ja video-ohjaaja Anton Corbijnin esikoisohjaus kertoo Joy Divisionin laulaja Ian Curtisin lyhyestä elämästä. Mustavalkoinen elokuva on kaikessa karuudessaan jylhän kaunis, välillä meinasi happi loppua, niin henkeäsalpaavaa katseltavaa elokuva oli. Odotan innolla ohjaajan seuraavaa elokuvaa, mikäli sellaista on tulossakaan, tästä on paha lähteä parantelemaan."I am a believer in Joy Division, hallelujah!"
Atonement
Joe Wrightin ohjaama Atonement eli Sovitus perustuu Ian McEwanin kirjoittamaan romaaniin ja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Britanniaan. Lahjakkaat näyttelijät (mm. Keira Knightley ja James McAvoy), hieno käsikirjoitus ja upea soundtrack tekevät Sovituksesta yhden Oscar-suosikeistani. Kävin itseasiassa katsomassa tämän kahteen kertaan...
"The story can resume. I will return. Find you, love you, marry you and live without shame. "
Miehen työ
Kun sain vihdoin pienistä ennakkoluuloistani huolimatta katsottua Aleksi Salmenperän uusimman, olin hyvin vakuuttunut. Kerrankin kotimainen elokuva jossa on oikeasti saatu sanottua kaikki haluttu, eikä jääty puolitiehen mietiskelemään että mitä tässä nyt pitikään tehdä. Näyttelijöistä etenkin Tommi Korpela on kehunsa ansainnut.
"This is hot date Michael's dates, how can I help you?"
"Mitä v*ttuu sä puhut englantii?"
4.TV-sarja:
Greyn anatomia
Olen täysin koukussa Greyn anatomiaan. Pitänee tunnustaa että itkin kun Katherine Heigl voitti Emmyn, se puhe oli niin liikuttava! Greyn anatomia on tällä hetkellä ainoa sarja jota seuraan. Se on viihdyttävä, olematta täyttä höttöä. Kun haluan rentoutua telkkarin edessä, en kaipaa tarkkoja lääketieteellisiä faktoja, vaan kymmenen kilon kasvaimia ja kunnon parisuhdekiemuroita! On ihanaa että samaa sarjaa katsoessaan saa sekä nauraa katketakseen että itkeä silmät punaisina. T.R. Knightin näyttelemä George on muuten ehdoton suosikkihahmoni.
"Izzie, I kissed you, with tongue, and I plan to do it again and again - get used to it. End of discussion. "
5.Näyttelijät
Katherine Heigl
Voiko joku oikeasti olla pitämättä homojen oikeuksia puolustavasti mormonista joka on kaiken päälle nätti ja lahjakaskin? Palkittu, juuri naimisiinkin mennyt näyttelijätär loistaa Greyn anatomiassa ja oli hyvä myös Knocked up -komediassa. Nousujohteinen ura takaa sen, ettei 29-vuotiaasta Katherinesta ihan helpolla eroon päästäkään.
James McAvoy James McAvoy on 28-vuotias Glasgow'n poika, joka on viime vuosina saanut töitä myös Hollywoodista sellaisista elokuvista kuin The Last King of Scotland, Atonement ja Becoming Jane. Jotkut saattavat muistaa hänet myös keväällä telkkarista tulleesta BBC:n Shakespeare Retold TV-elokuvasarjasta, jossa mies näytteli Macbethiä. Myös McAvoy meni muuten hiljattain naimisiin Anne Marie Duffin kanssa. Kyseessä on muuten työpaikkaromanssi; pariskunta tapasi Shameless-sarjan kuvauksissa.
6.Kirja
J.K. Rowling-Harry Potter and the Deathly Hallows
Kunnon nörttinä luin tämän englanniksi heti ilmestymisen jälkeen. En ole kolmea viimeisintä lukenutkaan suomeksi ollenkaan, sillä vaikka Kapari on työssään varsin taitava, on alkuperäiskieli ainakin omasta mielestäni aina parempi vaihtoehto. Kirja oli kyllä odotuksen arvoinen (vaikka se viimeinen kappale olikin auttamattoman korni).
7.Lehti:
Ruotsin Glamour
Ruotsin Glamourissa on ehdottomasti parhaat muotijutut ja kielitaitokin karttuu lehteä selaillessa. On ihan parasta että lehti löytyy ihan tavallisista ruokakaupoistakin eikä ole edes kallis.
Trendi
Nykyään tuntuu olevan jotenkin siistiä dissata Trendiä, mutta en kyllä itse kuulu tähän joukkioon. Lehti tulee kahlattua kannesta kanteen kuukausi toisensa jälkeen, eikä minua oikeastaan kiinnosta yhtään se, että Ellekin tupataan Suomen markkinoille: Trendi riittää mulle vallan mainiosti.
.
8.Tyyli-ikoni:
Ch
arlotte Gainsbourg
arlotte GainsbourgKiroan taas vaihteeksi sitä miten ranskattaret osaavat pukeutua. Näyttelijä-laulaja Charlotte Gainsbourg on kuitenkin niin ihana, etten osaa olla edes kateellinen. Gainsbourgin tyyli on ihanan konstailematonta ja tyylitaju ylttää myös musiikkiin ja roolivalintoihin. Tämän naisen CV ei ole nähnyt hakuammuntoja enää vuosiin, esimerkkeinä mainittakoon Air-yhtyeen kanssa työstetty albumi ja Gael García Bernalin tähdittämä kiehtova Science of Sleep. Jostain syystä jotkut ihmiset näyttävät hyvältä missä tahansa ja Charlotte on ehdottomasti yksi heistä. En tiedä onko kyse hoikasta varresta vai sisäisestä kauneudesta, mutta ensi vuoden projektini olkoon selvittää asia perin pohjin.
Hyvää uutta vuotta kaikille! Valakaa tinaa, nauttikaa hyvästä seurasta ja varokaahan niitä raketteja! Palaillaan asiaan ensi vuoden puolella.
11 kommenttia:
Ah! Olen niin samaa mieltä Atonementin kohdalla! Mahtava leffa ja todella hyvin roolitettu. kirjahan on myös ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ja viimeinen Harry Potter! vietän vieläkin jonkinlaista suruaikaa Pottereiden loppumisen vuoksi:) Mainio vuoden parhaat listat. Olin monessa kohtaa samaa mieltä:)
oih olitko gwenin keikkaa katsomassa? :O olen kade! :D
Listasi on hyvin samanlainen millaisen itse tekisin (jos jaksaisin listata). :) Olen myös ihan järjettömässä Greyn anatomia -koukussa. Sain joululahjaksi kolmannen kauden ja olen katsonut sen viimeisiä jaksoja hyyyyvin säästeliäästi. Jänniä asioita tulee tapahtumaan!
Olen itse myös seurannut tuota Trendin dissaamista enkä tajua sitä. Jossain blogissa oikein haukkumalla haukuttiin esim. uudet kolumnistit jotka ovat mielestäni ihan hyviä. Kiti Kokkosta ikävöin silti. Ja muutamaa muuta vanhaa.
Odotan Controlin näkemistä kiivaasti. Täällä periferiassa se ei kyllä varmaan tule teatteriin koskaan. Ihastuin Joy Divisionin musiikkiin kymmenen vuotta sitten (jestas että tulee vanha olo!).
Jonna: Totta, Sovitus on aivan mahtava. Tuli muuten vedettyä aika riemukkaat pillitykset elokuvateatterissa sen ansiosta :D Pottereissa surin kyllä, noloa myöntää, kaikista eniten erään nimeltämainitsemattoman kotitontun kohtaloa. Se oli muuten sitten ainoa kerta kun olet Pottereita lukiessani itkenyt. Onnittelut muuten siitä että olit samaa mieltä, sulla on pakko olla törkeen hyvä maku ;)
eew: Jep, olin. Mun mielestä No Doubt vois hoitaa levynsä pihalle aika nopeesti ja sitten nekin vois tulla tänne keikalle!
Anni: Minä hullu olen kattonut jo ne kaikki nelosen nettisivuillakin olevat jaksot. Lompakko kiittää ja silleen. Grey on vaan niin koukuttava että sitä vois tapittaa tuntikausia muistamatta edes syödä tai käydä vessassa aina välillä.
Mun mielestä huvittavinta Trendin dissaajissa on että ne samat ihmiset hehkuttaa sitten jotain Elleä ja Vogueta joissa journalistinen taso on aivan nollassa, mainoksia on huomattavasti enemmän kuin itse asiaa ja joka sivulla silmille lätkähtää joku pesukarhunpoikasista/shetlanninponinnahasta väännetty uskomattoman ruma vaatekappale. Pienen kasvissyöjän päähän ei sellainen muoti kyllä todellakaan mahdu.
Viimeistään DVD:llä kannattaa toi Control katsastaa, on se vaan niin upea.
PMMP:n puuhevonen on mahtava, ostin sen miehelleni mutta omin nopeasti itselleni :D ainoastaan lapsuuteni lempilaulu Täti Monika oli onnistuttu pilaamaan, en saanut siitä sellaista fiilistä kun toivoin :( toisaalta odotukst ko biisin kohdalla oli pivenpiirtäjän korkuiset joten tuskin millään tekeleellä olisin ollut tyytyväinen :) oman äidin laulamana paras siis.
Harry Potteria luin niin innoissani että keräsin valtavan parin päivän päänsäryn kun en muuta tehnytkään...
Paras keikkia: Marilyn Manson. Hehkutihehkuti!!!
Nelliina: Liian suuria ja nostalgian sävyttämiä odotuksia ei kyllä parhainkaan artisti pysty täyttämään :D Oma lapsuuden suosikkini pn kyllä ehdottomasti Etkö ymmärrä, jonka olen itsekin viisivuotiaana tunteella tulkinnut ruotsinlaivalla vaaleanpunaisessa prinsessamekossa. Siis ihan mikkiin ja täydelle salille :D
Hui, oisin varmaan pelännyt siellä Mansonin keikalla, on sen musavideot ainakin sen verran hurjia! Ja olin sillon muuten Magic Numberssien keikalla, joka oli myös aivan mahtava. Meitä on moneen junaan, itse taidan olla vähän tällänen indiepoppari. Mun mielestä on muuten tosi friikkiä että Manson seurustelee Evan Rachel Woodin kanssa! Tai no, en ehkä itse voisi seukata kaksi kertaa vanhemman, mustiin pukeutuvan ja tolppakoroissa vetävän miehen kanssa. But hey, that's just me ;)
Tosta Gwen stefanista... olin syksyllä ko. neitosen keikalla ja oli kyllä aivan mahtava keikka! Paras ikinä! Olen kiertänyt läpi lähes kaikki lähiaikoina suomessa käyneet supertähdet, ja vaikka monien musasta tykkään yleensä enemmän kuin gwenin, niin täytyy sanoa että gwenin keikka oli kaikkein paras ja mieleenmuistuvin. Muse, 50cent, Pink, Kanye West tai Pussy cat dolls ei olleet mitään verrattuna Gweniin!
Gwen veti niin tunteella että ei siinä voinut olla muuta kuin messissä. Etenkin se yleisön seassa laulaminen oli jotain ihan mahtavaa, vaikka turvamiehet ei näyttänyt kauheen ilosilta kun joutu kiipeilemään Gwenin perässä :D
Interpolin levy on kyllä mahtava! En tosin tiedä voittaako kuitenkaan Anticsia, sen verran paljon sitä tullut luukutettua että kestää ainakin jonkin aikaa että uusi levy uppoaa samalla tavalla :D
Näitä listoja on aina yhtä mukava lueskella ja samalla yrittää päästä jyvälle toisen bloggaajan mausta.
Minustakin Control oli aivan ehdottomasti yksi vuoden elokuvista.
Pidän filmeistä, joiden jokaisen hetken voisi pysäyttää ja napata kernaasti julisteena seinälleen.
Suurena Joy Division fanina olin enemmän kuin mielissäni, että bändistä saatiin aikaan näin hyvä elokuva.
(Ja että Curtisin kohtaloa käsiteltiin henkilökohtaisena tragediana, eikä keskisuuren kivitalon kokoisena rocklegendana.)
Cocorosie: Itselleni Turn on the bright lights on edelleen SE levy, vaikka muut tulevat toki todella tiukasti siinä perässä. Uusimman levyn sovitukset ovat kuitenkin tosi hienoja ja esim. Pioneer to the falls on kyllä biisi joka pistää kylmät väreet liikkeelle.
Ranna: Etenkin se hate-takki -kohtaus on sellainen että ottaisin sen seinälleni koska tahansa. En osaa oikein purkaa tuntemuksiani ton elokuvan suhteen sanoiksi, se oli vaan niin hieno.
Lähetä kommentti