Viimeisin...

Olenpa ollut laiskana viime päivinä. En ole ollut koneella nimeksikään, mitä nyt käynyt muutamat laskut maksamassa. Aika on kulunut salakavalasti koirien kanssa puuhatessa, leffoja katsoessa ja kirjoja lukiessa. Eihän hiihtolomalla kuulukaan istua nenä kiinni näytössä. Verkkarit jalassa ilman meikkiä en ole jostain kumman syystä tuntenut olevani ihan parhaassa mahdollisessa terässä. Luvassa nyt kuitenkin ah-niin-luova viimeisimmät-lista.

...elokuva Coenin veljesten Menetetty maa (No Country For Old Men) Oscar-ehdokkaista pyrin parhaani mukaan katsastamaan suurimman osan ennen sunnuntain gaalaa. Olenko muuten ainoa joka suunnittelee sinnittelevänsä hereillä koko yön? Menetetty maa on kyllä ehdottomasti 8 ehdokkuuttaan ansainnut, etenkin miessivuosasta ehdolla oleva Javier Bardem on pelottavan uskottava. Toinen suosikkini oli Kelly Macdonald, josta on etenkin Trainspottingin ja Intermissionin jälkeen tullut yksi ehdottomista lempiskoteistani.

...kirja Claire Castillonin Pieni sydän jaksaa rakastaa -novellikokoelma (Gummerus, 2008) on tällä hetkellä vielä työn alla, mutta en vain voi olla hehkuttamatta sitä. Castillonin edellinen novellikokoelma, Äidin pikku pyöveli (Gummerus, 2007) iski kuin leka, joten kirjailijan uutukainenkin piti sitten kantaa kotiin kirjahyllyä koristamaan. Castillonin luomat hahmot ovat upeita ja jos olet mustan huumorin ja traagisten kohtaloiden ystävä, suosittelen molempia teoksia lämpimästi. Julkisella paikalla näitä on ollut vähän hankala lukea, sillä itse en ainakaan pysty välttymään naurunpyrskähdyksiltä... Uusimassa Oliviassa on muuten ranskattaren pienimuotoinen haastattelu.


...väri-innostus Keltainen on väri josta en sitten ala-asteen ole pahemmin riemastunut. Liekö kevätvimmani syytä, himoan nyt kuitenkin keltaisia vaatekappaleita! Omaa pukeutumistani ajatellen keltainen toimii ennenkaikkea mausteena, enkä todellakaan lähtisi rakentamaan koko asua sen varaan. Oikeassa suhteessa keltainen on mitä mainioin piristysruiske, liiaallisuuksiin mentäessä se aiheuttaa ainakin itselleni vain migreenin. Kuva Face Hunterilta.

...vaatekappaleenmetsästysoperaatio Siinäpä on teille sanahirviötä kerrakseen. Hinkuan tällä hetkellä kovasti harmaata nahkatakkia, kiitos luottokamuni The Sartorialistin kuvausreissuja. Miettikää nyt, mustaa, valkoista, beigeä, harmaa nahkatakki, häivähdys keltaista... Miten täydellistä. Uffin tungokseen vaan kaivelemaan, huomenna kaikki taitaa lähteä eurolla.

...tyylilyyli Peaches Geldof ei varsinaisesti lukeudu suuriin suosikkeihini, mutta Vivienne Westwoodin näytökseen hän oli pukeutunut valloittavan tyttömäisesti. Mummo-laukulle en lämmennyt ollenkaan, mutta pitsikaulukset ovat aivan ihanat! On sitäpaitsi virkistävää vaihtelua nähä että ihminen, jolla olisi varmasti varaa ostaa mitä merkkejä tahansa, käyttää ahkerasti second handia. Kaikkea ei aina tarvitse kantaa kotiin Vuittonin paperikassissa.

...artisti Olen ihastunut Adelen Chasing Pavements -biisiin ja sen musiikkivideoon. Upeaäänisen tytön vasta aluillaan oleva ura on varmasti seuraamisen arvoinen. Pitänee taas kirmata levykauppaan.

P.S. Muistakaapa Biscuitsin arvonta! Aikaa vielä tämä päivä.

2 kommenttia:

dolce kirjoitti...

Minä taas piän myös tuosta mummolaukusta :) Tuollaisia raahaan kotiin minkä kerkeän kirppiksiltä ;) Ja totta, ihanat nuo pitsikaulukset. Jos itse olisin todella rikas, uskoisin etten siltikään voisi jättää kirppiksillä pyörimistä, sehän on rakas harrastus!

Lina kirjoitti...

On siinä kieltämättä oma charminsa :) Jos rahasta ei olisi puutetta, tulisi merkkivintagesta ehdottomasti lisäharrastus kirppareilla kiertelyn lisäksi!