Päässä pyörii taas vaikka mitä, joten suhteellisen sekalainen postaus luvassa.
1.Läppärin uumenista kaivetut, juuri nyt pukeutumistani inspiroivat katumuotikuvat
-Ensimmäisenä kaksi The Sartorialistin otosta. Sart ei koskaan petä! Näissä kuvissa ihaninta on mielestäni värien harmonia. En ole kirkuvien värien tai villien asusteiden ylin ystävä, etenkin arkena simppeli on parasta. Luonnollinen meikki, kauniit väriyhdistelmät ja yksinkertaiset, hyvinleikatut vaatteet luovat viimeistellyn kokonaisuuden, joka ei kuitenkaan ole tylsä. Juuri tällaiset, takaraivoon iskeytyneet inspiraatiokuvat ovat kuin pelastavia enkeleitä kiireisinä arkiaamuina. Yksinkertainen on kaunista.
-Ellen Pagen asu on kauniita kenkiä ja yli-ihanaa polkupyörää myöten mahtava! Mekon alle olisi varmaan tähän aikaan vuodesta ihan fiksua laittaa esimerkiksi mustat sukkahousut, itse olen vetänyt ympäriinsä tyytyväisenä 100 denierin sukkiksissa eikä ole tullut edes kylmä! Koko homman kruunaavat luonnollinen meikki ja rennosti ponnarille kietaistut hiukset. Vaikka rakastan ihmisiä jotka jaksavat hupsutella jokapäiväisessä pukeutumisessaan, itse tunnen oloni kotoisimmaksi klassisemmissa asukokonaisuuksissa. Ehkä mulla on meneillään joku seesteinen kausi.
2. Tämä ei nyt ole mikään uusi kummastelun aihe, mutta suomalaisille valitettavan ominainen tympeys ja epäkohteliaisuus, toisinaan suoranainen ilkeys ja kateuskin, jaksavat yllättää minut kerta toisensa jälkeen. Oli kyse sitten naapureiden/työkavereiden tervehtimättä jättämisestä, autoillessa jalankulkijoiden huomioimisesta tai blogien anonyyminä kommentoimisesta, tuntuu olevan aina helpompaa sanoa ja tehdä epäkohteliaasti kuin olla ystävällinen. Mulle tulee ainakin tosi kökkö fiilis jos olen sanonut tai tehnyt rumasti, enkä todellakaan ala pahaa oloani kaupan kassoihin, bussikuskeihin tai muihinkaan syyttömiin sivullisiin purkamaan. "Hei, kiitos ja anteeksi" on litania jonka jokaisen sanan käyttö pitäisi jokaisen yli kaksivuotiaan hallita.
3. Itseään voi ja pitääkin hemmotella monin eri tavoin. Uudet kengät tai suklaapatukka piristävät päivää kuin päivää. Itse olen suosinut vyötäröystävällistä linjaa: viime viikolla kävin kosmetologilla kuorinnassa ja puhdistuksessa, tänään kannoin ruokakaupasta kotiin valkoisia tulppaaneita. En muuten malta odottaa pääsiäistä jolloin asuntoni tulee todennäköisesti täyttymään lempikukistani, narsisseista.
4. Iloisen mielen tuo tällä hetkellä jo edellisessä postauksessa mainitsemani Junon soundtrack, joka on täynnä toinen toistaan parempia biisejä. On hassua miten eri artisteilta on saatu valittua kappaleita jotka ovat erilaisia mutta niin kovin samanhenkisiä. Maanläheinen akustinen kitara ja toisinaan jopa hieman lapsekkaat lyriikat ovat todella oivaltavia ja suloisia. Vai mitäs sanotte seuraavista pätkistä:
Kimya Dawson-Loose lips
Buddy Holly-Dearest
4 kommenttia:
Pimiössä on kyllä ihan oma tunnelmansa... Itse pidän kuitenkin enemmän digitaaliaikaisesta toiminnasta :) Varsinkin sen filmin saaminen siihen kelaan on pimeydessä aivan älyn vaikeaa... Mutta hohtonsa siinäkin!
Jostain syystä saan aina jonkinasteisen kikatuskohtauksen kun räpelöin filmiä siellä pilkkopimeässä. En edes halua tietää mitä muut kurssilaiset, n.5-25 vuotta mua vanhemmat ihmiset, ajattelee mun toilailuista :D
Ihana tuo ensimmäisen kuvan tyttö! Tuo huivi ja nuo housut, ah.
Ja Junon soundtracki tosiaankin on terapeuttinen jotenkin, ja muutenkin mukava.
Joo, ja tossa pelkästään asu ei ole harmoninen vaan koko tyttö ihan huokuu tasapainoisuutta. Näyttäisinpä itse joskus noin kokonaiselta :)
Junoa on tullut paukutettua tässä viikko putkeen eikä kyllästymisen merkkejä näy! Hymyilen ja laulan mukana. Ei tota kuunnellessa voi olla kiukkuinen!
"I like my new bunny suit/ when I wear it I feel cute."
Lähetä kommentti