"If I were a carpenterand you were a lady,
Would you marry me anyway?
Would you have my baby?"
Alan pikkuhiljaa virittelemään sopivia ystävänpäivä- ja oscartunnelmia. Tässä auttavat parhaiten Walk the Line sekä juuri ostamani, ihastuttava Johnny Cashin & June Carter Cashin Duets, levyllinen pariskunnan levyttämiä duettoja.'
Walk the Line on mielestäni upea elokuva ja viimeistään lopputekstien aikana tulee muutama kyynel tirautettua. Duettolevyltä löytyy muutama niin helmi biisi, etenkin tuo ylempänä lainattu If I Were A Carpenter ja It Ain't Me Babe ovat loistavia. Johnny Cashin äänessä on sitä jotain ja Junen asenteesta voisivat monet nykyajan popparipimut ottaa mallia.
On hienoa että sekä aidossa ja alkuperäisessä musiikissa että todellisuuteen pohjaavassa elokuvassa on havaittavissa tismalleen samaa lämpöä ja särmää. Walk the Line olisi muuten ainakin omasta mielestäni ansainnut parhaan puvustuksen Oscarin. Toisaalta mielipiteeni ei varmaan ole kovinkaan puolueeton: olen niin kovin ihastunut noihin Junen kukkamekkoihin ja hameisiin!
Nyt olisi tarjolla aitoa ja kopiota kuvien muodossa, molemmat yhtä hurmaavia.
June: We've got these people all revved up, John. Now c'mon, let's sing Jackson for 'em.
Johnny: You've got me all revved up. Now I've asked you forty different ways and it's time you come up with a fresh answer.
June: Please sing.
Johnny: I'm asking you to marry me. I love you, June. Now I know I said and done a lotta things, that I hurt you, but I promise, I'll never do that again. I only want to take care of you. I will not leave you like that dutch boy with your finger in the dam. You're my best friend. Marry me.
4 kommenttia:
Ihanaa, ihanaa ja vielä kerran ihanaa! Rakastan tuota leffaa tosi paljon, enkä vähiten siksi, että pidän Cashin musiikista. Mainitsemasi It ain`t me babe on todella hyvä kappale, samoin Ring of fire ja lukuisat muut...
Pitäisikin katsoa uudelleen Walk the line, koska se tuossa dvd-kokoelmassani kerran on.
Dolce Vita: Pakotin just pari kaveria katsomaan sen. Olin varmaan hirveen kivaa leffaseuraa kun hihkuin aina etukäteen "tää on niin hyvä kohta!" Minkäs sitä tyttö innostukselleen mahtaa :D Taisin olla seurueesta ainoa jolle lausahdus "My name is Johnny Cash" aiheutti kylmiä väreitä. Hullu ku hullu.
"Hi, I'm Johnny Cash" Tiesitkö muuten että tällä lauseella Cash aloitti kaikki konserttinsa? :) Walk the line on _aivan_ ihana leffa, kävin kattomassa sen teatterissa pariin otteeseen ja pakkohan se special edition dvd-boksikin oli ostaa. Ehdottomasti yksi lempileffojani, ja Cash on taatusti karismaattisin ja PARAS artisti ikinä! :D
P.S. Kannattaa muuten lukea Cashin elämäkerta "Cash omin sanoin", siihenhän elokuvakin pohjautuu. Cash kertoo niin mukaansa tempaavasti elämästään, uskosta ja rakkaudesta että pillitin joissakin kohdin aivan valtoimenaan. :)
P.P.S. Ihana postaus, mutta sen kai nyt tajuaa ylläolevasta vuodatuksesta... :D
Kaisa: Ennen olen sanonut että olisin niin halunnut olla sellainen kiljuva Beatles-fani 60-luvulla, nykyään alan kallistua vähän Cashin puoleen. Olisin ilmeisesti sitten pyörtynyt aina heti keikan alussa :D
Kiitos vinkistä (ja kehuista myös :)), pitääpä etsiä kyseinen teos käsiini!
Lähetä kommentti