Viidennellä ja kuudennella luokalla sunnuntairituaaleistani tärkein ei suinkaan ollut myöhään koisiminen, vaan Dawson's Creekin katsominen. Noista ajoistani periytyy suuri ärsytys Katie Holmesia, ja ihastus Michelle Williamsia kohtaan. Koska positiivisuus on mielestäni yleisesti ottaen paljon rakentavampaa, keskityn jälkimmäiseen neitoon.
Michelle on aina niin ihanan raikas ja tyttömäinen, että kateeksi käy. Pukeutuminen ei koskaan mene sotkuksi liikojen härpäkkeiden ja viritelmien vuoksi, mutta asut eivät myöskään jää pliisuiksi, koska kaikessa on aina jokin pieni juju. Naisen meikki vaatii erityishuomion: miten monen näyttelijättären näette kulkevan ympäriinsä noin kevyessä maskissa? Turha sitä on hyvää naamaa lähteä maaleilla turhaan tuhraamaan. Michellen tyyli tarjoaa myös oivia esimerkkejä siitä, että mekko voi olla hyvinkin koristeellinen, mutta täydellisen tyylikäs ja hillityn näköinen, kunhan asusteiden, meikin ja hiusten kanssa otetaan vähän iisimmin. Ihailtavaa jälkeä.
Ps. Arvatkaapa kenellä ei ollut itku kaukana kun näitä kuvia etsiessä törmäsin mitä suloisimpiin otoksiin tiedätte kyllä kenen kanssa. Olen ehkä vähän pehmo.
Kuvat
Pretty simple, really.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mä en ole IKINÄ katsonut jaksoakaan Dawson's Creekiä :D Tää olisi hyvä siihen "en ole ikinä"-peliin ;)
Kymmenen vuotta sitten olisin voinut sanoa etten ole koskaan jättänyt jaksoa välistä. Ajan myötä se kuitenkin tais jäädä ;)
Joo. älkää kertoko kenellekkään, mutta tulihan tuo sarja katsottua. AINA :)Luulenpa että sille on kuitenkin käynyt samoin kuin kaikille nuoruuden lempisarjoille, aika on kullannut muistot.
Pitäisi ehkä joku päivä katsella vähän noita vanhoja jaksoja että selviäisi millaista höttöä se oikeasti olikaan :D
Lähetä kommentti