Nyt on pakko sanoa, ettei mulle äkkiseltään tule mieleen montakaan elokuvaa, jotka olisivat vaikuttaneet muhun yhtä vahvasti kuin Sean Pennin ohjaama, tositapahtumiin perustuva Into the Wild. Kannattaa katsoa, en uskalla lähteä kuvailemaan sitä sen tarkemmin, sillä pelkäänpä, etten ikinä voisi tehdä oikeutta tälle mahtavalle elokuvalle. Olen ihan myyty.
Kuvat
What if I were smiling and running into your arms? Would you see then what I see now?
It gets so lonely when you're walking and the streets are full of strangers.
Nyt on Joni Mitchell -fiilis.
Flunssapotilasta piristävät
1)Hyvä musiikki
Iron & Wine-Naked As We Came
Regina Spektor-Fidelity
2)Kuvaterapia
Aurinkoiset päivät, vintage-mekot, korkkarit ja Kate Nashin musiikki on täydellinen yhdistelmä. Niitä odotellessa.
Unohdin uskottavuuden ja päästin sisäisen teinityttöni valloilleen. Estetiikan ja hyvän viihteen arvoa ei pidä vähätellä.
Koska Zooey nyt vaan sattuu olemaan niin hurjan söpö.
3)tonkka mustaherukkamehua, kymmenkunta appelsiinia ja todennäköisesti ihan liian suuri annos Panadol Zappeja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
