Underrated

Ihmiset jotka eivät koskaan kuuntele elokuvien instrumentaalisoundtrackejä menettävät niin paljon.

Sleepless, long nights, that is what my youth was for

Inspiraatiokuvia. Saattaapi olla kevättä rinnassa kun kaikki söpö, värikkäistä mekoista kukkien kautta pikkutyttöihin innostaa niin kovasti.

Tässä piilee ehkä myös syy siihen, miksi pintamuoti ei mua kauheasti kutsu. Se tuntuu usein kovin hyökkäävältä ja tummanpuhuvalta. Ennemmin kuin niittivyön, yhdistän omiin mekkoihini vaikka tennarit tai hupparin. Vastakohtia saa olla, mutta omaan tyyliini eivät dominatrix-vibat oikein istu. Jos muodissa on nyt yhdistää naisellisuus maskuliinisiin elementteihin, yhdistelen omassa pukeutumisessani tyttömäisyyttä perinteisesti poikamaisiin juttuihin. Ehkä tää on sit vaan lällyversio.

Kuvat koneen uumenista, inspiraatiokansiostani. Ei kuulkaa harmainta hajua mitä kautta ne ovat sinne päätyneet.

What if I were smiling and running into your arms? Would you see then what I see now?

Nyt on pakko sanoa, ettei mulle äkkiseltään tule mieleen montakaan elokuvaa, jotka olisivat vaikuttaneet muhun yhtä vahvasti kuin Sean Pennin ohjaama, tositapahtumiin perustuva Into the Wild. Kannattaa katsoa, en uskalla lähteä kuvailemaan sitä sen tarkemmin, sillä pelkäänpä, etten ikinä voisi tehdä oikeutta tälle mahtavalle elokuvalle. Olen ihan myyty.



Kuvat

It gets so lonely when you're walking and the streets are full of strangers.

Nyt on Joni Mitchell -fiilis.

Flunssapotilasta piristävät

1)Hyvä musiikki

Iron & Wine-Naked As We Came


Regina Spektor-Fidelity

2)Kuvaterapia
Aurinkoiset päivät, vintage-mekot, korkkarit ja Kate Nashin musiikki on täydellinen yhdistelmä. Niitä odotellessa.


Unohdin uskottavuuden ja päästin sisäisen teinityttöni valloilleen. Estetiikan ja hyvän viihteen arvoa ei pidä vähätellä.


Koska Zooey nyt vaan sattuu olemaan niin hurjan söpö.



3)tonkka mustaherukkamehua, kymmenkunta appelsiinia ja todennäköisesti ihan liian suuri annos Panadol Zappeja.

I couldn't even remember what my bloody name was.

Ihana Emily Blunt kimaltelee juhlissa ja vetää vähemmän muodollisiin tilaisuuksiin ylleen söpön mekon. What can I say, tytöllä on homma hanskassa.


Golden Globe voitosta huolimatta viehättävän nöyrää naapurintyttöasennetta on vain ihailtava: "The Globes night was a frenzy: I hadn't written anything. I looked down at the audience and Jack Nicholson was staring up at me and I couldn't even remember what my bloody name was. So I have learnt my lesson!" Liikuttava!

Kuvat: EmilyBluntWeb.com

Sometimes I want sweet. Sometimes I want sour. Sometimes I don't know what I want.

Jamie Bell, kiikarit ja Edinburghin katot. Ollakseen mainio elokuva ei paljon muuta tarvitsisikaan.




Hallam Foe (2007)
David Mackenzie