inside&out

Underrated

2009-06-17T20:47:00.004+03:00

Ihmiset jotka eivät koskaan kuuntele elokuvien instrumentaalisoundtrackejä menettävät niin paljon.

Sleepless, long nights, that is what my youth was for

2009-03-01T11:10:00.003+02:00

Inspiraatiokuvia. Saattaapi olla kevättä rinnassa kun kaikki söpö, värikkäistä mekoista kukkien kautta pikkutyttöihin innostaa niin kovasti.

Tässä piilee ehkä myös syy siihen, miksi pintamuoti ei mua kauheasti kutsu. Se tuntuu usein kovin hyökkäävältä ja tummanpuhuvalta. Ennemmin kuin niittivyön, yhdistän omiin mekkoihini vaikka tennarit tai hupparin. Vastakohtia saa olla, mutta omaan tyyliini eivät dominatrix-vibat oikein istu. Jos muodissa on nyt yhdistää naisellisuus maskuliinisiin elementteihin, yhdistelen omassa pukeutumisessani tyttömäisyyttä perinteisesti poikamaisiin juttuihin. Ehkä tää on sit vaan lällyversio.

Kuvat koneen uumenista, inspiraatiokansiostani. Ei kuulkaa harmainta hajua mitä kautta ne ovat sinne päätyneet.

What if I were smiling and running into your arms? Would you see then what I see now?

2009-02-14T10:35:00.003+02:00

Nyt on pakko sanoa, ettei mulle äkkiseltään tule mieleen montakaan elokuvaa, jotka olisivat vaikuttaneet muhun yhtä vahvasti kuin Sean Pennin ohjaama, tositapahtumiin perustuva Into the Wild. Kannattaa katsoa, en uskalla lähteä kuvailemaan sitä sen tarkemmin, sillä pelkäänpä, etten ikinä voisi tehdä oikeutta tälle mahtavalle elokuvalle. Olen ihan myyty.

Kuvat

It gets so lonely when you're walking and the streets are full of strangers.

2009-02-04T21:09:00.001+02:00

Nyt on Joni Mitchell -fiilis.

Flunssapotilasta piristävät

2009-02-01T17:24:00.012+02:00

1)Hyvä musiikki

Iron & Wine-Naked As We Came

Regina Spektor-Fidelity

2)Kuvaterapia
Aurinkoiset päivät, vintage-mekot, korkkarit ja Kate Nashin musiikki on täydellinen yhdistelmä. Niitä odotellessa.

Unohdin uskottavuuden ja päästin sisäisen teinityttöni valloilleen. Estetiikan ja hyvän viihteen arvoa ei pidä vähätellä.

Koska Zooey nyt vaan sattuu olemaan niin hurjan söpö.

3)tonkka mustaherukkamehua, kymmenkunta appelsiinia ja todennäköisesti ihan liian suuri annos Panadol Zappeja.

I couldn't even remember what my bloody name was.

2008-12-27T23:57:00.003+02:00

Ihana Emily Blunt kimaltelee juhlissa ja vetää vähemmän muodollisiin tilaisuuksiin ylleen söpön mekon. What can I say, tytöllä on homma hanskassa.

Golden Globe voitosta huolimatta viehättävän nöyrää naapurintyttöasennetta on vain ihailtava: "The Globes night was a frenzy: I hadn't written anything. I looked down at the audience and Jack Nicholson was staring up at me and I couldn't even remember what my bloody name was. So I have learnt my lesson!" Liikuttava!

Kuvat: EmilyBluntWeb.com

Sometimes I want sweet. Sometimes I want sour. Sometimes I don't know what I want.

2008-12-27T23:08:00.004+02:00

Jamie Bell, kiikarit ja Edinburghin katot. Ollakseen mainio elokuva ei paljon muuta tarvitsisikaan.

Hallam Foe (2007)
David Mackenzie

Grounded

2008-11-28T16:18:00.002+02:00

"I feel very blessed to have two wonderful, healthy children who keep me completely grounded, sane and throw up on my shoes just before I go to an awards show just so I know to keep it real." -Reese Witherspoon

Kuvat

Damaged goods

2008-11-23T11:25:00.003+02:00

Haluan niin paljon ton Bond on set -kirjan. Behind the scenes -kuvat ovat aina olleet jotenkin kiehtovia. Ihan näin heteronaisen näkökulmasta on myös todettava, että Olga Kurylenko on kuumin Bond-misu miesmuistiin.

Kuvat

Vicky Cristina Barcelona

2008-11-08T13:48:00.003+02:00

Juan Antonio: I would like to invite you both to spend the weekend. We'll eat well, we'll drink wine, we'll make love.
Vicky: Who.. who exactly is going to "make love?"
Juan Antonio: Hopefully the three of us.
Vicky: Uh.. this guy, he doesn't beat around the bush. Look señor, maybe in a different life.

Parasta Allenia pitkään, pitkään aikaan.

Kuvat: Scarlett-photos.com

Pretty simple, really.

2008-10-30T20:51:00.003+02:00

Viidennellä ja kuudennella luokalla sunnuntairituaaleistani tärkein ei suinkaan ollut myöhään koisiminen, vaan Dawson's Creekin katsominen. Noista ajoistani periytyy suuri ärsytys Katie Holmesia, ja ihastus Michelle Williamsia kohtaan. Koska positiivisuus on mielestäni yleisesti ottaen paljon rakentavampaa, keskityn jälkimmäiseen neitoon.

Michelle on aina niin ihanan raikas ja tyttömäinen, että kateeksi käy. Pukeutuminen ei koskaan mene sotkuksi liikojen härpäkkeiden ja viritelmien vuoksi, mutta asut eivät myöskään jää pliisuiksi, koska kaikessa on aina jokin pieni juju. Naisen meikki vaatii erityishuomion: miten monen näyttelijättären näette kulkevan ympäriinsä noin kevyessä maskissa? Turha sitä on hyvää naamaa lähteä maaleilla turhaan tuhraamaan. Michellen tyyli tarjoaa myös oivia esimerkkejä siitä, että mekko voi olla hyvinkin koristeellinen, mutta täydellisen tyylikäs ja hillityn näköinen, kunhan asusteiden, meikin ja hiusten kanssa otetaan vähän iisimmin. Ihailtavaa jälkeä.

Ps. Arvatkaapa kenellä ei ollut itku kaukana kun näitä kuvia etsiessä törmäsin mitä suloisimpiin otoksiin tiedätte kyllä kenen kanssa. Olen ehkä vähän pehmo.

Kuvat

We'll cast some light and you'll be alright for now

2008-10-30T16:31:00.007+02:00

Asioita jotka toimivat just nyt.
1. Amanda Seyfriedin hiukset, koska naiset aina tahtoo sitä, mitä niillä ei ole. Koska mun hiusten pitäisi olla 20 senttiä pidemmät.

2.Jan Kounenin 99 frangia, koska en vieläkään osaa päättää oliko se mun mielestä ihan kamala, vai aivan loistava. Tällänen vatvominen elokuvan jälkeen on kuitenkin jo itsessään positiivinen asia: onpahan herättänyt tunteita.

3.Se, että Phoenixin uusi levy tulee kohta, koska kukaan ei tee viileää ranskalaisindietä yhtä hienosti. Ja koska ihanin It's never been like that on toiminut soundtrackina niin monelle upealle tapahtumalle, että vaihtelu virkistäisi kummasti.

4.Kumisaappaat, villasukat, tee, kynttilät ja myssyt, koska on turha valittaa syksystä ja sateesta, niiden kanssa on joka tapauksessa elettävä, joten on parempi vain ottaa kaikki ilo irti.

5. José Gonzálezin Crosses, koska mikään muu kappale ei ole yhtä täydellinen kun haluaa parantaa maailmaa kynttilän valossa.

The story can resume

2008-10-20T21:05:00.006+03:00

Sanat eivät riitä kuvailemaan Sovituksen täydellisyyttä. Tiedätte kyllä varmasti mitä kuvien sanotaan kertovan, katsotaan onko siinä mitään perää.

Kuvat:KeiraKnightley.com

And it was called yellow

2008-10-19T19:41:00.006+03:00

Kun tuuli alkaa pikkuhiljaa riepotella puista viimeisetkin värien rippeet, käy yleensä niin, että koko Suomi kääriytyy mustaan. Kaikki villasukista myssyyn on oltava tuota väreistä synkeintä, harmaat villakangastakit ovat suunnilleen kirkkain väriläiskä mitä katukuvassa näkee. Itse alan pimeän tullen kaivata vähän kirkkaampia värejä. Eihän se, että ulkona on pimeää tarkoita sitä, että vaatteidenkin pitäisi olla ihan pimeitä.

Pientä keltaista inspiraatiota koleaan sunnuntai-iltaan:

Otsikkokappale, joka on ehkä vähän ihana.

Ps. En sit ajatellu huomenna paljain säärin lähteä liikenteeseen.
Pps. No myönnetään, on mullakin yks musta villakangastakki...

Kasvava asuste

2008-10-16T19:25:00.005+03:00

Okei, paparazzit on edelleen suhteellisen hanurista, mutta tämä kuva Naomi Wattsista ja Liev Schreiberista sattui olemaan niin vastustamattoman suloinen, etten yksinkertaisesti voinut olla julkaisematta sitä. Mieletön tyyli, mielettömän kaunis nainen, mieletön masu!

Kuva: Glamour

High Noon

2008-10-16T18:41:00.005+03:00

En tiedä olenko tippunut kelkasta jossain vaiheessa, mutta pakko myöntää, että minun silmissäni kaikessa vaikuttavuudessaan Voguen muotikuvat eivät vedä vertoja pikkusiskonsa TeenVoguen ihanan höpsöille, iloisille ja ehdottoman inspiroiville kuvasarjoille. En ole ihan vielä asettelemassa sulkia letteihini, mutta ruuduista, rimpsuista ja henkseleistä en aio kieltäytyä.

Kuvat: TeenVogue

What can you do with a sentimental heart?

2008-10-09T19:42:00.005+03:00

Mekkoa pitävät tytöt saa multa aina bonuspisteitä. Eikä haittaa jos sattuu olemaan elokuvatähti, joka rakastaa Ella Fitzgeraldia, soittaa ukuleleä ja innostuu vintage-vaatteista, niin kuin Zooey Deschanel. Vinkeä lauluääni nappaa myös. Mun mielestä kaikki 11-vuotiaat tytöt vois Pussycat Dollsien sijaan ihailla Zooeyn kaltaisia naisia. Ei tarvitse nimittäin näyttää Bratziltä ollakseen siisti pimatsu.

Kuvat: Zooey Deschanel Web

Maybe I'm amazed at the way you help me sing my song

2008-10-08T20:46:00.006+03:00

Olen aina pitänyt Linda Mccartneyta jotenkin kiehtovana henkilönä. Vuonna 1998 syöpään menehtynyt valokuvaaja, muusikko, mrs Paul Maccartney, Stellan äiti ja eläinoikeusaktivisti (noin nyt muutamia mainitakseni) ei ole välttämättä klassinen kaunotar, mutta karismaa löytyi vaikka kuinka. Sitäpaitsi nainen, jolle tämä kappale on kirjoitettu ei yksinkertaisesti voi olla kamalan hanurista.

She's a wonderful girl -some of the time

2008-10-07T20:31:00.004+03:00

Mut valtaa vähintään kerran vuodessa suuri Sound of Music -huuma. Hyräilen hulluna My favourite thingsiä. Haikailen valkoisten, pitkähihaisten pitsipyjamien perään. Haaveilen kirmailevani niityillä vähintään yhtä hehkeänä kuin Julie Andrews ja pitäväni ukkosmyrskyä puutarhamajan suojissa. Toistaiseksi olen välttynyt Uffin tirol-osastolta, joten kuvien ihailu on varmaan vielä ihan hyväksyttävää toimintaa.

Hang your holiday rainbow lights in the garden

2008-10-07T19:49:00.003+03:00

Ei ollut kuulkaas tuolilta tippuminen kaukana kun nämä kuvat näin. Mitä harmoniaa! Ei taida olla hullumpi ajatus hakea inspiraatiota pukeutumiseen omien silmiensä väristä. Näyttää nimittäin suhteellisen hyvältä.

Kuvat: Garance Doré

And I was wearing this dress 'cause I wanted to impress

2008-09-30T17:14:00.009+03:00

Tehdäänpä ensi alkuun selväksi yksi asia: muoti ei kiinnosta minua pätkän vertaa. En väitä, etteikö muoti silti vaikuttaisi pukeutumiseeni, koska leijonanosa perusvaatekauppojen tarjonnasta on jotenkin kytköksissä pinnalla oleviin juttuihin. Pointti on se, että minulle on yhdentekevää, olenko muodikas. Tärkeintä on se, että itse viihdyn.

Siispä ei ole varmaankaan yllätys, että muotiviikot eivät herätä minussa sen suurempia tunteita ja aika harvoin catwalk-kuvatkaan aiheuttavat sen suurempaa sydämenväpätystä. Kun kuitenkin törmäsin Sally Janen suotuisalla avustuksella Eley Kishimotoon, totesin, etteivät vanhat merkit enää pidä paikkaansa. Sanotaan vaikka että se on poikkeus joka vahvistaa säännön.

Spring/summer 09Ihan vaan siksi, että mekkoja, jotka eivät tarvitse kaverikseen oikeastaan mitään erityistä, koska ovat itsessään niin viehättäviä, ei voi koskaan olla liikaa.

Kuvat: Eley Kishimoto

Summer somehow split us one by one

2008-09-30T16:51:00.003+03:00

Okei, tästä on puhuttu jo ennemminkin, on aika laskelmoidun hipsteriä, huono kuvan- ja äänenlaatu, mutta en vaan voi vastustaa The Liken tyttöjen tyyli puree muhun. Sitä paitsi June Gloom on varsin kelpo ralli.

Oh! What-chu-ma-call-it ding dang dilly dilly da da hoo hoo!

2008-09-22T21:37:00.003+03:00

Jos tuntuu että on koko ajan tukka huonosti, sukat rullalla ja muutenkin kiukuttaa, kannattaa käydä katsomassa syksyn sympaattisin elokuva, Mike Leighn Happy-Go-Lucky. Poistuin elokuvateatterista vatsalihakset krampissa, eikä muuten enää yhtään haitannut, että aamukiireessä päälle kiskotut vaatteet muistuttivat ainakin värimaailmaltaan sirkustelttaa. Se on toisinaan oikeastaan aika piristävää.

Poppy: Do penguins emigrate?
Zoe: What - do they move to the Costa del Sol?

Make playing that nothing else will change

2008-09-22T21:29:00.003+03:00

Kun nyt ilmeisesti joka tapauksessa pyörin netissä, voin kai käytännössä samalla vaivalla jatkaa itseni ilmaisemista. Siitähän on vaan hyötyä. Ei pääse pilkkusäännöt unohtumaan nimittäin.

Inspiraatiokato

2008-05-05T22:16:00.002+03:00

Sanainen arkkuni kumisee tyhjyyttään, joten siirryn taka-alalle muiden blogeja seurailemaan kunnes bloggailu alkaa taas innostaa. Ihanaa kevään jatkoa kaikille ja blogilistan tilaajille iso rutistus!

Rinne Niinikoski Nansoilee

2008-04-21T17:28:00.005+03:00

Pyöriskelin juuri Nanson sivuilla ja huomasin ilouutisen, toukokuun 5. päivä Nansolle ilmestyy Rinne Niinikosken suunnittelema reilun kaupan puuvillasta valmistettu mallisto.

"Rinne Niinikosken leikkimielisen räiskyvä kevät-kesä 2008 -mallisto tuo tuulahduksen menneiltä vuosikymmeniltä. Vaatteet yhdistelevät estottomasti rohkeita neonvärejä sekä veistoksellisia ja kerrostettuja leikkauksia, unohtamatta villejä raakareunoja. Lopputulos on huoleton, mutta naisellisen viimeistelty. Retrohenkiseen kukkakuosiin perustuva mallisto vie urbaaneimmankin naisen hehkuvien kukkaketojen keskelle kuuden vaatekappaleen voimin."

Kuulostaa loistavalta, toukokuussa pitää sitten rientää kurkkaamaan yhteistyön tulokset.

Ps. Kaikille Nanson ystäville suosittelen Nanso Groupin outlettiä Tammistossa. Edellisen kauden vaatteita löytyy huimilla alennuksilla ja kaikkea kivaa löytyy vaikka kuinka. Nanson vaatteet ovat kyllä sen verran hyvälaatuisia, että tuotteista maksaa täydenkin hinnan ihan mielellään.

These are the days

2008-04-19T10:13:00.002+03:00

Oi mikä ilma! Pakko hylätä pääsykoekirja ja siivoussuunnitelmat hetkeksi ja lähteä kävelylle nauttimaan auringosta. Kun vielä iPodissa pyörii Jamie Cullumin These are the days, mainioin kesäbiisi ikinä, ei lauantaiaamu voi olla muuta kuin täydellinen.

Sugar and spice and all things nice

2008-04-13T21:58:00.008+03:00

Inspiraatiokuviani selaillessani olen huomannut ihastuneeni viimeaikoina kaikkeen tyttömäiseen, söpöön ja värikkääseen. Talvi ja sen mukana yksinkertaisuus ja androgyynisyys saavat väistyä kun hypistelen kirppareilla hempeitä mekkoja, mitä tahansa rusetilla, pilkuilla tai kukilla koristeltua ja haaveilen keltaisista sukkahousuista. Kevään paras tyttömäinen asuste on kuitenkin hymy. Helsingissä sitä ei ainakaan kovin monen naamalla näy. Tässä asiassa on ihan kiva poiketa valtavirrasta.

Kevät herättää minussa myös varsinaisen kodinhengettären. Siivoan, leivon ja ostelen leikkokukkia. Pitää taas pian kutsua kavereita kesteille, emännöinti on nimittäin ihan parasta.

Tässä videossa yhdistyvät värikylpy, valloittava tyttömäinen nenäkkyys ja huumori. Mulle Pikku Myy, Peppi Pitkätossu ja Kate Nash edustavat tyttöyttä parhaillaan.

Olen taas pahis koska en vaihteeksi ole ihan perillä siitä mistä nämäkin kuvat ovat inspis-kansiooni päätyneet. Voi vinkkailla jos on sattunut törmäämään näihin aiemminkin. Mutta täältä ja täältä nyt ainakin.

Nättinä Afrikassa

2008-04-07T17:50:00.004+03:00

Savanni-tyyli ei tähän tyttöön oikeastaan iske, mutta näissä kuvissa on sitä jotain. Luonnolliset sävyt ja materiaalit, sotkuinen nuttura ja muutama harkittu rimpsu, sievää ja simppeliä. Kengät taitavat tähän vuodenaikaan tosin vaihtua hieman kevyempiin.

Keira Knightley Voguessa, kuvat komeen uumenista

Lauantai-illan huumaa

2008-04-05T23:40:00.002+03:00

Mainio irkkukomedia Intermission DVD-soittimeen, Lushin ihana tuorekasvonaamio lärviin, vaniljajogurttia ja jäisiä mustikoita kulhoon. Sitten ei auta muu kuin kietoutua shaaliin ja lösähtää nojatuolin pohjalle. Aina ei jaksa karkeloida.

P.S.Cillian Murphyllä on maailman kauneimmat silmät.

Pitkät kihlajaiset

2008-04-02T00:59:00.014+03:00

Ranskalaisohjaaja Jean Pierre Jeunetin Amélie nauttii melkoista kulttimainetta ja kuuluu mielestäni jokaisen yhtään kulttuuria seuraavan yleissivistykseen. Sen lisäksi että elokuva on loistava niin käsikirjoituksen, näyttelijöiden kuin omaperäisyydenkin puolesta, se on kiistatta mieletön esteettinen kokemus. Muotiblogeissakin tiuhaan hehkutetun leffan seuraaja, vuonna 2004 ilmestynyt Pitkät kihlajaiset (Un long dimanche de fiançailles ) on ainakin näin jälkikäteen katsottuna jäänyt pienemmälle huomiolle. Se on sääli, kyseessä on nimittäin yksi lempielokuvistani.

Tiivistettynä Pitkät kihlajaiset kertoo orvoksi jääneen Mathilden (Audrey Tautou) yrityksistä löytää ensimmäisen maailmansodan myllerryksessä kadonnut kihlattunsa Manech (Gaspard Ulliel). Kukaan ei usko ei-kenenkään-maalle viskatun nuorukaisen selviytyneen, mutta vaistoonsa luottava Mathilde ei aio luovuttaa, vaan aikoo selvittää Sommen kuraisen juoksuhaudan tapahtumat perin pohjin. Kyseessä on siis rakkaustarina, joten romantiikkaa on tarjolla, mutta siirappiin ei lipsuta. Upean sivuroolityön tekee muuten tämän vuoden parhaan naispääosan Oscarin pokannut Marion Cotillard. Pysti meni todellakin oikeaan osoitteeseen, sillä nainen on mielestäni todistanut lahjakkuuteensa useampaan otteeseen.

Amélien tavoin myös Pitkissä kihlajaisissa puvustus ja lavasteet ovat tärkeä osa elokuvaa. Värimaailma on yleisesti kauniin hillitty, sotakohtauksissa painostavan harmaa ja pahaenteinen. Pakko myöntää että elokuva on tällä hetkellä suurin inspiraation lähteeni niin pukeutumisen kuin sisustamisen suhteen. Jeunet on jälleen tehnyt kaikin puolin upeaa jälkeä. Himoitsen pitsiä, lettikampauksia, luonnonvalkoista, beigeä, vaaleansinistä, kauniita, vanhanaikaisia alusvaatteita ja hentoja päivävarjoja. Totta puhuen en valittaisi myöskään jos Gaspard Ulliel eksyisi oveani kolkuttelemaan, mutta luulenpa, että sen pitsimekon hankkiminen saattaa olla pikkiriikkisen yksinkertaisempi tapa yrittää helpottaa Pitkät kihlajaiset -huumaani...

Kuten sanottu, kyseessä on yksi lempielokuvistani johon voin kyllästymättä palata kerta toisensa jälkeen. Jos olen vaikka nähnyt jonkun luokattoman huonon leffan, on vain pakko katsoa yksi vanhoista suosikeistani etten ihan menetä uskoani elokuvataiteeseen. Pelkästään näitä kuvia katsellessani tulen hyvälle tuulelle. Ei elokuvalta voi varmaan paljon enempää pyytääkään.

Second floor

2008-04-01T22:02:00.001+03:00

Raitapaita, sievä hattu ja nuttura mullekin, kiitos.

Oh, sweetheart

2008-03-27T21:35:00.008+02:00

Koko päivän siivottuani kirmasin riemuissani koneelle katsomaan ANTM:n 10. tuotantokauden kutosjaksoa, mutta sitä ei oltukaan vielä ladattu. Mikä vääryys! Olin niin valmistautunut pistämään aivot narikkaan ja nauttimaan kissatappeluista ja ihanista gay-miehistä sekä Tyran ilveilystä rasiallisen viinirypäleitä natustellen.

Kenellekään ei ole varmaankaan jäänyt epäselväksi, että laihojen narttujen katselemisen lisäksi rakastan tyylikkäitä indie-poppareita yli kaiken. Tässäpä yksi lempparini, Shout out loudsin synatyttö-perkussionisti-laulaja Bebban, joka muuten myös kuuluu tohon pelottavan hoikkeliinit -kategoriaan. Mutta narttu nainen ei voi olla, Shout out loudsit on niin symppiksiä ettei se vaan yksinkertaisesti ole mahdollista.Musta on jotenkin ihanaa että Bebbanilla on samassa paketissa söpöä tyttömäisyyttä ja Femme Fatalea just oikeassa suhteessa. Näillä kuvilla on muuten tapana aiheuttaa tässä tytössä aina pienoinen vintagemekko- ja Tukholma-vimma. Saattaa tosin hyvinkin olla, että kärsin kummastakin jatkuvasti muutenkin.

Yeah, intelligent input, darlin', why don't you just have another beer then?

2008-03-24T23:20:00.004+02:00

Päivän puuhat: Kalakeittoa ja pääsiäismunia mummilla, perussunnuntaikävely Kruunuhaassa, Senaatintorilla ja Kauppatorilla (sunnuntaikävelyitä voi tehdä myös maanantaisin!) ja vaatekaapin perinpohjaista järjestelyä.

Päivän kummastus: Valtterin kaikki pöydät on varattuna seuraavat kolme viikkoa, just my luck! Kaivoin just kaapeista kolme säkillistä kirpparille joutavia vaatteita. Ehkäpä voin varastoida noita kamppeita vielä kuukauden.

Päivän tyylilyyli: Olen lämmennyt Kate Nashin musalle vähän hitaasti, mutta niin on käynyt oikeastaan kaikkien suurten musiikkirakkauksieni kanssa. Saman syntymävuoden lisäksi jaamme neitosen kanssa rakkauden värikkäisiin mekkoihin. Kaunista ja persoonallista.

Päivän piristys: auringonpaisteen lisäksi tänään tiuhaan pyörittämäni edellisen kohdan nuoren naisen tekemä Birds-biisi toimii mahdottoman hyvin. Romantiikkaa särmällä.

"Right birds can fly so high/
And they can shit on your head, yeah/
They can almost fly into your eye and make you feel well scared/
But when you look at them and you see that they're beautiful/
Thats how I feel about you."

Päivän dorkin ajanviete: oijoi, taitaa olla tasapeli Glamourin dos & don'tsin ja tetriksen rämpyttämisen kesken.

Päivän luuranko: Kaappeja siivotessani löysin Movetronin Soittorasia-levyn joka oli mielestäni tosi kovaa kamaa joskus tokalla luokalla. Ymmärrän että 8-vuotias minä kuunteli tuota jytkettä 90-luvulla, mutta että joku toope oikeesti popittaa nykyään sitä uutta materiaalia? Sanokaa mulle ettei ne oo tosissaan.

Is that alright?

2008-03-22T17:04:00.002+02:00

Miten kaunis voi kappale olla? Olen muuten viime aikoina meikannut ahkerasti tällä Damien Ricen videolla nähtyyn ilmapallopää-tyyliin: luonnolliset, runsaat kulmat, ripsari, kevyesti poskipunaa ja huulirasvaa. Kauniiseen ihoonkin olen yrittänyt panostaa aikamoisella vimmalla, oikeastaan luvattoman suuri siivu aamutoimiin kuluvasta ajasta menee varmaan sen kanssa väkertämiseen. Aamupala on yliarvostettua. Nimim. Haudassa ehtii levätä ja bussissä syödä banaania.

Crushcrushcrush

2008-03-19T17:38:00.009+02:00

Oletko koskaan miettinyt oman kauneudenhoitorutiinisi eettisyyttä? Aamulla kiireessä töihin valmistautuessa kestävä kehitys ja eläinten oikeudet eivät todellakaan ole omassakaan mielessäni päällimmäisenä, siksipä näitä juttuja kannattaa tuumailla ajan kanssa vaikkapa sitten kaupoissa pyöriessä. On ihan puppua väittää että eettisyys vaatii lompakolta liikoja, kyse on lähinnä valinnoista.

Aihe tuli mieleeni kun minä, henkeen ja vereen Helsinki-ihminen ja ostoskeskusten välttelijä, innostuin tänään matkustamaan Espoon Isoon Omenaan sinne juuri avatun Lush-kosmetiikkaliikkeen vuoksi. Lushia on tullut hilattua kotiin matkoilta jo vuosia. Ketjussa on viehättänyt ihanien tuotteiden lisäksi eläinkokeettomuus, luomuraaka-aineet, pakkausmateriaalien vähyys ja aina ystävällinen palvelu. Lushin kaltaisten yritysten toimintaa tukiessa tulee hyvä mieli kahdesta syystä: ensimmäisenä pieni itsekäs tyttö ajattelee tietysti itsensä hemmottelua, toisena on ilo siitä, ettei yksikään pupu-jussi saanut kivuliasta silmäkutinaa minun itsekkyyteni takia.

Muistakaapa se, että tietoa eläinkokeettomista tuotteista saa helposti esim. Animalian ja Petan sivuilta. Välinpitämättömyys on aika etova syy olla välittämättä siihen miten oma kulutuskäyttäytyminen vaikuttaa viattomiin luontokappaleisiin. En nyt lähde esittelemään kammottavia eläinkoefaktoja, jotka mielestäni jokaisen tulisi tiedostaa. Pieneen moralisointiin taidan kuitenkin taipua: kuvittelepa niiden punasilmäisten pupujen tilalle vaikkapa oma lemmikkisi. Olisivatko kosmetiikan eläinkokeet siitä huolimatta mielestäsi hyväksyttäviä?

Jottei ihan otsan kurtisteluksi mene, esittelen muutaman, luonnollisesti eläinkokeettoman, suosikkituotteeni.
1. Lushin The Soft Touch, 95g, 11,50e, kiinteä käsivoide
Olen kuluttanut pienen omaisuuden täydellistä käsirasvaa metsästäessäni, mutta kun ensimmäisen kerran hieroin tätä rutikuiviin sormiini, tiesin, että voittaja on löytynyt. Kädet ovat hetkessä kauniit ja kosteutetut, lisäksi tuoksu on aivan huumaava (isäni tosin väittää sitä päänsäryn aiheuttajaksi, ihme herkkis).

2. Joe Blascon Ultrabase Creme Foundation, 9,5g, n.45e
Hinta saattaa hirvittää, mutta itselläni pieni puteli kesti päivittäisestä käytöstä huolimatta vuoden verran. Tasaisesti levittyvä, hyvin peittävä mutta silti kevyen tuntuinen.

3.Paul Mitchell Extra-Body Daily Shampoo, 300ml, 25e ja Extra-Body Daily Rinse, 300ml, 19e
Kampaamotuotteita ei voi edes verrata markettien hiustuotteisiin. Hyvillä hiustenhoitotuotteilla hellii tukkaa ja samalla hermoja kun kutrit tottelevat aamukiireessä ja näyttävät pienellä vaivalla kivalta. Nämäkin putelit ovat kestäneet päivittäistä pesua kohta kaksi kuukatta ja ovat vasta puolillaan. Laadukkailla tuotteilla kun ei tarvitse läträtä.

4.The Body Shop Warming Mineral Mask, 100ml, 14,40e
Syväpuhdistava naamio, joka oikeasti lämmittää, ensimmäisellä käyttökerralla ehdin jo pelästyä kun nassua alkoi yhtäkkiä kuumottaa. Jo viiden minuutin käytön jäljiltä iho suorastaan hehkuu.

5.Lush Rock Star Soap, 100g, 5e
Oikeastaan kelpuutan kylppäriini melkein minkä tahansa Lushin saippuan. Raikkaan sitruunaisen Bohemianin loputtua nappasin tänään mukaani pirteän pinkin Rock Starin, joka on joko herkullisen karkkimainen tai ällömakea. Arvatkaa kumpaa mieltä itse olen? ;)

6.The Body Shop Pink Grape Fruit Puree Body Lotion, 250ml, 14,50e
Piristäväntuoksuinen pyree imeytyy nopeasti, joten rasvaus onnistuu myös aamulla pikasuihkun jälkeen. Sanomattakin selvää on, että kylppärin hyllyllä killuu Body Shopin greipintuoksuinen suihkusaippua.

Listaahan voisi jatkaa loputtomiin, tässä nyt kuitenkin tämän hetken suosikit. Yllämainittujen merkkien tuotteita voin kuitenkin suositella kenelle tahansa. Oli rempan tarpeessa sitten mielesi tai vartalosi, hoitokeinot löytyvät varmasti.

Yksinkertainen on kaunista

2008-03-18T20:29:00.005+02:00

Pukeutumisessani pyrin noudattamaan yllämainittua rikollisen kliseistä sanontaa. En yksinkertaisesti viihdy alkuunkaan rönsyilevissä asukokonaisuuksissa, vaikka muiden päällä taitavasti rakennettuna monimutkaisemmatkin systeemit näyttävät uskomattoman hyvältä. Minimalismi on kuitenkin minun juttuni.

Tämän kevään mallistoista suurinta inspiraatiota pukeutumiseeni tuo Chloé. Yksinkertaisuutta jujuilla, miten nerokasta! Väripaletti on myös upea, hillitty muttei ollenkaan tylsä.

Vanhan pakkomielteeni vuoksi olen noudattanut ahkerasti periaatetta 'laukku ja kengät samaa väriä'. Nämä kuvat nähtyäni joudun kyllä joustamaan periaatteistani; hiekanväristen popojen metsästys voidaan julistaa alkaneeksi! Niin mustat kuin värillisetkin laukut toimivat loistavasti hiekan kanssa. Sen verran tapojeni orja aion kuitenkin tulevaisuudessakin olla, etten yhdistä esimerkiksi punaruskeaa laukkua tummanruskeisiin kenkiin, se on nimittäin ainakin omissa silmissäni ennemminkin päänsäryn aiheuttaja kuin fashion statement. Toisella kliseisellä sanonnalla lopettaakseni: vanha koira ei opi uusia temppuja (paitsi joskus).

Harmaan päivän piristykseen tarvitaan...

2008-03-12T16:06:00.013+02:00

-Piipahdin Marimekon liikkeessä viime viikolla tilaamassa Samu-Jussi Kosken suunnitteleman Natsumi-mekon lohenpunaisena ja tänään tuo ihanuus pääsi vihdoin kotiin. Hassua muuten että mekkoa on otettu liikkeisiin ilmeisesti vain harmaana, mustana ja vihreänä. Ankeat suomalaiset päähänpinttymineen. Miksi kaiken pitäisi aina olla tummanpuhuvaa?

-Kävin katsastamassa Ateneumissa Pekka Halosen näyttelyn joka oli kieltämättä upea. Kevätfiilistä näyttelystä ei kannata kuitenkaan lähteä hakemaan, Halonen oli nimittäin erityisen mieltynyt talvimaisemien maalaamiseen. Jos harmonia ja estetiikka ovat kuitenkin lähellä sydäntäsi, on retki Ateneumiin välttämättömyys.

-Ihailin Ateneumin kirjakaupassa Katja Tukiaisen töistä koottua teosta joka on pakko jossain vaiheessa hakea kirjahyllyntäytteeksi. Tukiaisen värikkäät ja lapsekkaat maalaukset ovat kuin karkkia silmille!

-Stevie Wonderin kokoelmalevy yksinään pystyy luomaan hopeiset reunat jokaiselle Helsingin kattojen yllä mollottavalle pilvenretkulle. Tunnen itseni yltiöromanttiseksi höpsöksi aina kun fiilistelen tätä, mutta eipä siitä kai mitään haittaa kenellekään ole koskaan ollut?

"You are the apple of my eye/ forever you'll stay in my heart"

Mitkä asiat ovat ilahduttaneet sinua tänään?

Truth is, I've always been thirsty

2008-03-10T16:30:00.013+02:00

Kevään tullen minulle tulee aina pakottava tarve katsoa Tim Burtonin Big Fish, joka lukeutuu ehdottomasti lempielokuviini. Big Fish ei ole kuitenkaan vain hieno elokuva, vaan saa minut kerta toisensa jälkeen innostumaan mekoista, kirkkaista väreistä, punaisista huulista, kiharakampauksista ja suosikkikukistani, eli narsisseista. Minulle leffa kuuluu samaan kastiin kuin esimerkiksi Amelié; vielä viikonkin päästä hymyilyttää.

Tämä kevään lapsi havaitsi muuten tänään tuulen olevan huomattavasti keväisempi ja aurinkokin tuntui lämmittävän eri tavalla kuin aiemmin. Olinkohan yksin havaintojeni kanssa?

Kuvat

Kauppakaveri

2008-03-10T09:16:00.003+02:00

Tapanani on ollut kantaa valkoisia kangaskasseja ruokakaupassa asioidessani niin kauan kuin muistan. Se on ollut käytäntönä jo kotona asuessanikin. Vaatekaupoissa kierrellessä tapa ei jostain syystä ole ollut kovinkaan aktiivisesti mielessä. Yleensä on käynyt niin, että ensimmäisen putiikin ostokset pakataan kaupan omaan pussiin, loput ovat menneet sitten sinne samaan. Nyt olen päättänyt, että "en tarvitse pussia, kiitos" on oleva uusi shoppausmantrani, koska yhdenkin pussin kaapintäytteeksi kotiin raijaaminen on loppujenlopuksi ihan turhaa. Olen nimittäin tehnyt maalislupauksen: aina kun poistun kotoani, pakkaan laukkuuni piskuiseksi taitellun kangaskassin.
Kauppakassit: Accessorize ja Topshop

Paperikassien, muovipusseista puhumattakaaan, hamstraus ei todellakaan ole mikään ekoteko. Sitäpaitsi kangaskasseja saa vaikka kuinka kauniita! Ei tarvitse välttämättä tyytyä siihen tylsään valkoiseen, joita yhtään näppärämpi pystyy tosin ihan kotikonstein kaunistamaan kangasvärien ja -tussien avulla.

Haluan haastaa kaikki lukijani mukaan samaan toimintaan. Öljyä voi käyttää tärkeämpiinkin asioihin kuin muovipussien valmistukseen.

Lupa valittaa

2008-03-09T22:01:00.005+02:00

Näin Birminghamin ja Helsingin valituskuorojen videot ensimmäisen kerran Kiasmassa pari vuotta takaperin ja jaksavat edelleen naurattaa. Ihmiset ovat siis saaneet vapaasti kertoa mikä painaa, parhaista paloista on väsätty kappale. On huvittavaa huomata miten pienet asiat saavat monet ihan raivon partaalle. Hyvää piristystä tänne kotini vallanneen kevätsiivous ja -sisustuspuuskan keskelle.

"And why is the beer so expensive in town?"

"Ystäväni tykkää kännykästään enemmän kuin minusta/ Esi-isät olisivat voineet valita aurinkoisemman maan."

P.S. Sinä primitiivisen raivoreaktion saanut taksikuski, kiitän sydämellisesti keskisormen viuhuttelusta, valojen vilkuttelusta, perässäroikkumisesta ja torven paukuttamisesta, en olisi muuten huomannutkaan pientä kömmähdystäni. Olet varmasti ihana ihminen. Anteeksi että me kaikki emme ole valinneet ammatiksemme äkäisenä Helsingin katuja ympäriinsä ajamista, ja näinollen osaa ulkoa jokaista kaistaa ja liikennemerkkiä. Toivon, että sydämellinen nauruni viestitti tarkalleen mitä mieltä olin tuosta luomakunnan kuninkuuden arvoisen olennon raivarituokiosta. Hyvää elämää, tuolla asenteella pääset varmasti pitkälle.

I don't wanna wake up knowing I don't have a future

2008-03-03T22:16:00.002+02:00

Arvatkaa kuka rakastaa hyvää musaa tekeviä, tyylikkäitä ruotsalaisia? Kannattaa katsoa muuten myös The Comebackin musavideo jo ihan siitäkin syystä että Bebban oli kukkamekossaan tosi fashion foreward jo 2004.

Poutapilvi

2008-03-03T19:57:00.005+02:00

Valkoisen ystävän kannattaa tykätä myös pyykkäämisestä jottei elämästä tulisi liian raskasta. Toisaalta, valkoisen tuoma heleys ja raikkaus ovat todellakin vaivan arvoisia. Ellen Pompeo ja Zooey Deschanel näyttävät mallia.

Kuvat kaiveltu koneen uumenista. Tämä tyttö menee nyt syömään valkosuklaa-Magnumia.

Popoilua

2008-03-02T10:35:00.007+02:00

Viimeöisestä lumimyräkästä huolimatta olen viettänyt tehokasta sunnuntaiaamua kevätkenkiä netistä etsiskelemällä. Niitähän ei voi koskaan olla liikaa?

Popot: Converse Keds Vagabond

Belle

2008-03-02T03:09:00.008+02:00

Tiedättekös mikä on aika kornia? Kokeilin ihan huvikseen googlen kuvahakua sanalla 'beautiful'. Yksi hakutuloksista oli tämä kuva. Voisin varmaan kommentoida, mutta en viitsi. En oikeasti jaksa aloittaa avautumista siitä miten inhoan tuota muovista naisihannetta. Kenen silmää se oikeasti miellyttää?

Äsh, paljon kauniimpia ovat ihmiset joilla on ryppyjä, iso nenä, leveä leuka, liian pienet silmät tai liian suuret ihohuokoset. Ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä omaan naamansa, oli se sitten miten epätäydellinen hyvänsä. Mua etoo katsella jotain Madonnan kaltaisia botox-naamoja tai Simpsonin siskoksien rukattuja kasvonpiirteitä. Ei kenelläkään ole ihan täydellistä naamaa, eikä sitä ainakaan leikkauksilla saa. Pienempiä kosmeettisia toimenpiteitä ymmärrän kyllä, mutta 70-vuotiaana ei tarvitse enää näyttää 17-vuotiaalta. Jos ihminen kokee tämän velvollisuudekseen, on se todella surullista.

Teini-ikäisenä suurin naamaongelmani oli nenäni, joka tuntui ainakin silloin olevan vain iso muodoton möykky keskellä naamaani. Joskus yläasteen alkuaikoina uskoin ihan oikeasti ettei nainen yksinkertaisesti voi olla minkään näköinen ellei sitten satu omistamaan samanlaista nenää kuin Nicole Kidmanilla. Onneksi olen vähän viisastunut vanhetessani.

Huonoja naamapäiviä tulee silti aina välillä. Onneksi tiedän etten ole ainoa, jonka toisinaan tekisi mieli pillahtaa itkuun aamulla peiliin katsoessaan. Näinä aamuina edes puolentoista tunnin puunaaminen tuo tyydyttävää lopputulosta. Sama ongelma tuntee vaivaavan melkein jokaista tuntemaani naisihmistä. On hassua miten omissa silmissään saattaa toisinaan näyttää elävältä rouva Perunapäältä, vaikka muut eivät huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ehkä koko rumapäivä-ilmiö on pelkästään korvien välissä.
Moinen stressaaminen on turhaa ajanhukkaa. Kaunista on olla se mikä on, turhia murehtimatta, ikään, kokoon tai ihonväriin katsomatta. Piirre, jota itse vihaat sydämesi pohjasta, saattaa olla juuri se juttu joka tekee kasvoistasi muiden mielestä viehättävät ja persoonalliset. Loppuun liitän ns. epätäydellisten, mutta ainakin omasta mielestäni uskomattoman kauniiden kauniiden kasvojen paraatin. Kauneus ja täydellisyys eivät todellakaan ole yksi ja sama. Kenen "epätäydellinen" ulkonäkö vetoaa sinuun? Entä onko joku piirre omissa kasvoissasi entinen tai nykyinen kriisitekijä?

Planting lilacs and buttercups

2008-02-27T22:38:00.003+02:00

Tänään oli hyvä päivä koska...
-kävin kampaajalla. Leikkaus, tehohoito ja päänahkahieronta on lyömätön setti.
-lounastin ihanaa nepalilaista ruokaa Satkarissa. Suosittelen kaikille, noiden mahtimättöjen jälkeen olen aina poistunut iloisin mielin ja hameen ylin nappi avattuna.
-kuuntelin Feistin Let it die -albumia joka on täynnä toinen toistaan loistavampia biisejä, etenkin tuo otsikossakin lainattu Mushaboom on itse ihanuus.
-tein uudella tehosekoittimellani mahtista marjasmoothieta. Marjasekoitus, jogurtti, Elovena-hiutaleita ja vähän hunajaa -vroom- ja lasiin.
-Nelosella alkoi Greyn anatomian uusin tuotantokausi. Vaikka suuri osa jaksoista on katsastettu etukäteen, jaksaa sarja innostaa tätä tyttöä aina vain.
-Blogilista kertoi kahdesta uudesta tilaajasta, kiitos teille <3 Vaatimattomissa luvuissahan tässä mennään, mutta lämmittää oikeasti mieltä että omaksi ilokseni suoltamani tekstii kiinnostaa muitakin.

Mutta miksi, oi miksi...
-G-pisteen juontajat ovat aina pukeutuneet mitä järkyttävämpiin kolttuihin? Mikä se lopun Rakas G-piste -osio on olevinaan? Miksei Suomessa osata tehdä keskusteluohjelmia?
-piti sataa vettä?
-HKL kelpuuttaa kuskeiksi ilkeitä sadistisetiä, joiden suurin ilo on jättää ihmiset seisomaan vetisille bussipysäkeille?
-ihmiset eivät ylipäätään voisi noudattaa Rumpalin aka Strumpen sanoja: "Om du inte kan säga något vänligt, så säg hellre ingenting alls." Tämä siis pätee niin tosielämään kuin blogosfääriinkin. Ei maksa mitään olla kohtelias ja jos ei siihen kykene niin suunsa voi aina pitää supussakin.

Onneksi en voi kiukutella kun Feist raikaa. So long sisters. "But in the meantime we've got it hard/ Second floor living without a yard / It may be years until the day/ My dreams will match up with my pay"

Dear, sweet Penelope

2008-02-27T21:59:00.002+02:00

Vaikka liputankin aina laatudraaman puolesta, asuu sisälläni romanttinen nössö joka rakastaa hyvän mielen elokuvia. Siksipä odotankin Penelopen näkemistä kuin kuuta nousevaa. Kärsäkäs Christina Ricci, aina yhtä ihana skotti James McAvoy ja Reese Witherspoon näpäkässä sivuroolissa nykyaikaisessa faabelissa kuulostaa ainakin minusta aika söpöltä. Milloinkohan tämä ihanuus rantautuu Suomeen? Alunperin leffa on nähty Toronton filmifestareilla jo vuoden -06 lopulla. Pysytään kuulolla.

Oscarpöhnä

2008-02-26T21:03:00.004+02:00

Olen edelleen hieman pihalla valvojaisteni jäljiltä. Yön parhaimmistoa oli se kun pillahdin itkuun sekä Marion Cotillardin että Diablo Codyn kiitospuheiden aikana. Parhaan elokuvan palkinnon olisin ehkä antanut uskomattoman upealle There will be bloodille, vaikka onhan Menetetty maakin ihan kelpo pätkä. There will be blood, Sovitus ja Juno menevät kyllä omalla listallani sen edelle, Michael Claytonia en ollut sitten nähnytkään. Tästä syystä en ota osaa keskusteluun siitä ansaitsiko Tilda Swinton pystinsä, Cate Blanchetin näytteleminen oli nimittäin I'm not there:ssä sanoinkuvailemattoman loistavaa.

Mekkokeskusteluihin sanon vain että illan suosikkini olivat, erittäin puolueellisesta näkökulmasta Diablo Cody ja Ellen Page. Ensin mainittu ei ole lähelläkään omaa tyyliäni, mutta on ihailtavaa että mimmit uskalsivat juhlia omille tyyleilleen uskollisina.

Ps. Mitä hittoa Heidi Klum teki gaalassa?
Pps. Daniel Day-Lewis, Javier Bardem, Katherine Heigl ja James McAvoy oli ihania. Rakastan symppiksiä ihmisiä, jos joku ei ole sitä vielä sattunut huomaamaan.

Symppis-Suvi

2008-02-23T10:20:00.003+02:00

Miten sympaattinen voi menestyvä malli olla? Mallikoulua en ole katsonut ikinä enkä sitä viimesunnuntaista ohjelmaakaan ehtinyt kuin vilkaista, mutta Suvi vaikuttaa olevan ihanan jalat maassa -tyyppinen perusmimmi -siis perusmimmi jolla sattuu olemaan huippumallin naama ja kroppa. Kun ura on tarpeeksi vakuuttava, ei mallinkaan tarvitse juosta avautumassa iltapäivälehdille tai hankkia kuuluisaa poikaystävää. On vaan jotenkin niin kiva että sitä perusmediapeppua fiksumpikin ihmistyyppi menestyy.

Viimeisin...

2008-02-21T10:10:00.013+02:00

Olenpa ollut laiskana viime päivinä. En ole ollut koneella nimeksikään, mitä nyt käynyt muutamat laskut maksamassa. Aika on kulunut salakavalasti koirien kanssa puuhatessa, leffoja katsoessa ja kirjoja lukiessa. Eihän hiihtolomalla kuulukaan istua nenä kiinni näytössä. Verkkarit jalassa ilman meikkiä en ole jostain kumman syystä tuntenut olevani ihan parhaassa mahdollisessa terässä. Luvassa nyt kuitenkin ah-niin-luova viimeisimmät-lista.

...elokuva Coenin veljesten Menetetty maa (No Country For Old Men) Oscar-ehdokkaista pyrin parhaani mukaan katsastamaan suurimman osan ennen sunnuntain gaalaa. Olenko muuten ainoa joka suunnittelee sinnittelevänsä hereillä koko yön? Menetetty maa on kyllä ehdottomasti 8 ehdokkuuttaan ansainnut, etenkin miessivuosasta ehdolla oleva Javier Bardem on pelottavan uskottava. Toinen suosikkini oli Kelly Macdonald, josta on etenkin Trainspottingin ja Intermissionin jälkeen tullut yksi ehdottomista lempiskoteistani.

...kirja Claire Castillonin Pieni sydän jaksaa rakastaa -novellikokoelma (Gummerus, 2008) on tällä hetkellä vielä työn alla, mutta en vain voi olla hehkuttamatta sitä. Castillonin edellinen novellikokoelma, Äidin pikku pyöveli (Gummerus, 2007) iski kuin leka, joten kirjailijan uutukainenkin piti sitten kantaa kotiin kirjahyllyä koristamaan. Castillonin luomat hahmot ovat upeita ja jos olet mustan huumorin ja traagisten kohtaloiden ystävä, suosittelen molempia teoksia lämpimästi. Julkisella paikalla näitä on ollut vähän hankala lukea, sillä itse en ainakaan pysty välttymään naurunpyrskähdyksiltä... Uusimassa Oliviassa on muuten ranskattaren pienimuotoinen haastattelu.

...väri-innostus Keltainen on väri josta en sitten ala-asteen ole pahemmin riemastunut. Liekö kevätvimmani syytä, himoan nyt kuitenkin keltaisia vaatekappaleita! Omaa pukeutumistani ajatellen keltainen toimii ennenkaikkea mausteena, enkä todellakaan lähtisi rakentamaan koko asua sen varaan. Oikeassa suhteessa keltainen on mitä mainioin piristysruiske, liiaallisuuksiin mentäessä se aiheuttaa ainakin itselleni vain migreenin. Kuva Face Hunterilta.

...vaatekappaleenmetsästysoperaatio Siinäpä on teille sanahirviötä kerrakseen. Hinkuan tällä hetkellä kovasti harmaata nahkatakkia, kiitos luottokamuni The Sartorialistin kuvausreissuja. Miettikää nyt, mustaa, valkoista, beigeä, harmaa nahkatakki, häivähdys keltaista... Miten täydellistä. Uffin tungokseen vaan kaivelemaan, huomenna kaikki taitaa lähteä eurolla.

...tyylilyyli Peaches Geldof ei varsinaisesti lukeudu suuriin suosikkeihini, mutta Vivienne Westwoodin näytökseen hän oli pukeutunut valloittavan tyttömäisesti. Mummo-laukulle en lämmennyt ollenkaan, mutta pitsikaulukset ovat aivan ihanat! On sitäpaitsi virkistävää vaihtelua nähä että ihminen, jolla olisi varmasti varaa ostaa mitä merkkejä tahansa, käyttää ahkerasti second handia. Kaikkea ei aina tarvitse kantaa kotiin Vuittonin paperikassissa.

...artisti Olen ihastunut Adelen Chasing Pavements -biisiin ja sen musiikkivideoon. Upeaäänisen tytön vasta aluillaan oleva ura on varmasti seuraamisen arvoinen. Pitänee taas kirmata levykauppaan.

P.S. Muistakaapa Biscuitsin arvonta! Aikaa vielä tämä päivä.

Kevään väripläjäys

2008-02-12T16:42:00.000+02:00

Maailman kököimmästä ilmasta huolimatta alan olla jo ihan kevätfiiliksissä. Olen aina rakastanut kevättä. Tämä johtunee kuitenkin osittain myös siitä että olen syntynyt maaliskuun lopulla, mikä tekee synttäriassosiaatiosta väistämättömän. Keväässä on kyllä paljon muutakin ihanaa: lintujen laulu, se kun aurinko ensimmäisen kerran lämmittää SELVÄSTI enemmän kuin kuluneina kuukausina, eka päivä kevättakissa, se että kaupoista saa taas parhaita Virvon varvon -patukoita ja tässä jo nurkan takana koputteleva hiihtoloma. Lunta saisi kyllä vielä olla maassa, sen alta paljastuva märkä, hiekoitettu asfaltti on nimittäin yksi parhaista kevätjutuista. Kiitos vaan, kasvihuoneilmiö.

Tänä keväänä aion, kuten nykyään aina muutenkin, panostaa taas ekologisuuten. Shoppailu ei tarkoita paria halpaa toppia ja muovikenkiä ketjuliikkeistä, vaan harkittuja, vaikka sitten vähän hintavampiakin ostoksia. Vaatekaapin suhteen laatu korvaa määrän muitta mutkitta. Kirppareilla ja Uffissa tulee tietysti myös luuhattua. Ruokakaupassa koriini kelpaa luomu ja reilu kauppa, kotimaisuus on myös kovassa huudossa. Kotona kierrätän, räpellän valonkatkaisimia ja säädän lämpöä pienemmälle. On niin kotoisaa litkiä reilun kaupan kaakaota villasukat jalassa.

Olen myös innostunut piristämään ahkerasti käyttämääni musta-harmaa-tummansininen-valkoinen-väriskaalaa kirkkaan vihreällä sekä murretuilla punaisen ja lilan sävyillä. Tämä Lumen laukku on uusin ihastukseni, hinta vain vähän kirpaisee. Olen päättänyt että laukuissa 250e on kipurajani, tämänhetkisellä palkalla kalliimpaa ei ole mitään järkeä ostaa. Laadukkaan nahkalaukun voi sitäpaitsi ostaa vaikka käytettynä. Mulla on käytössä esimerkiksi äidin hylkäämä kaksi vuosikymmentä sitten hankittu Mulberry, josta on iloa vielä monta vuotta. Laadukas nahka vain paranee vanhetessaan.

Väri-inspiraatiosuosikkini on ehdottomasti Samu-Jussi Kosken Marimekolle luoma mallisto. Pitänee käydä liikkeessä asti tiirailemasssa näyttävätkö vaatteet livenä yhtä ihanilta. Etenkin Miu-mekko houkuttelee kovasti.

Samalla huomasin muuten samaisen herran suunnittelemia lastenvaatteita. Ihania! Omia lapsia en vielä kaipaa, mutta esim. 5-vuotias kummityttö voisi olla aika kova sana. Mihin muuhun lapsia oikeastaan tarvitaankaan kuin aikuisten nukkeleikkeihin? Joudun ehkä kuitenkin tyytymään omiin prinsessaleikkeihini, niillä sitä on tähänkin asti ihan iloisesti pärjäilty.

I'm a pretty impossible lady to be with.

2008-02-06T20:00:00.001+02:00

Päässä pyörii taas vaikka mitä, joten suhteellisen sekalainen postaus luvassa.

1.Läppärin uumenista kaivetut, juuri nyt pukeutumistani inspiroivat katumuotikuvat
-Ensimmäisenä kaksi The Sartorialistin otosta. Sart ei koskaan petä! Näissä kuvissa ihaninta on mielestäni värien harmonia. En ole kirkuvien värien tai villien asusteiden ylin ystävä, etenkin arkena simppeli on parasta. Luonnollinen meikki, kauniit väriyhdistelmät ja yksinkertaiset, hyvinleikatut vaatteet luovat viimeistellyn kokonaisuuden, joka ei kuitenkaan ole tylsä. Juuri tällaiset, takaraivoon iskeytyneet inspiraatiokuvat ovat kuin pelastavia enkeleitä kiireisinä arkiaamuina. Yksinkertainen on kaunista.

-Ellen Pagen asu on kauniita kenkiä ja yli-ihanaa polkupyörää myöten mahtava! Mekon alle olisi varmaan tähän aikaan vuodesta ihan fiksua laittaa esimerkiksi mustat sukkahousut, itse olen vetänyt ympäriinsä tyytyväisenä 100 denierin sukkiksissa eikä ole tullut edes kylmä! Koko homman kruunaavat luonnollinen meikki ja rennosti ponnarille kietaistut hiukset. Vaikka rakastan ihmisiä jotka jaksavat hupsutella jokapäiväisessä pukeutumisessaan, itse tunnen oloni kotoisimmaksi klassisemmissa asukokonaisuuksissa. Ehkä mulla on meneillään joku seesteinen kausi.

2. Tämä ei nyt ole mikään uusi kummastelun aihe, mutta suomalaisille valitettavan ominainen tympeys ja epäkohteliaisuus, toisinaan suoranainen ilkeys ja kateuskin, jaksavat yllättää minut kerta toisensa jälkeen. Oli kyse sitten naapureiden/työkavereiden tervehtimättä jättämisestä, autoillessa jalankulkijoiden huomioimisesta tai blogien anonyyminä kommentoimisesta, tuntuu olevan aina helpompaa sanoa ja tehdä epäkohteliaasti kuin olla ystävällinen. Mulle tulee ainakin tosi kökkö fiilis jos olen sanonut tai tehnyt rumasti, enkä todellakaan ala pahaa oloani kaupan kassoihin, bussikuskeihin tai muihinkaan syyttömiin sivullisiin purkamaan. "Hei, kiitos ja anteeksi" on litania jonka jokaisen sanan käyttö pitäisi jokaisen yli kaksivuotiaan hallita.

3. Itseään voi ja pitääkin hemmotella monin eri tavoin. Uudet kengät tai suklaapatukka piristävät päivää kuin päivää. Itse olen suosinut vyötäröystävällistä linjaa: viime viikolla kävin kosmetologilla kuorinnassa ja puhdistuksessa, tänään kannoin ruokakaupasta kotiin valkoisia tulppaaneita. En muuten malta odottaa pääsiäistä jolloin asuntoni tulee todennäköisesti täyttymään lempikukistani, narsisseista.

4. Iloisen mielen tuo tällä hetkellä jo edellisessä postauksessa mainitsemani Junon soundtrack, joka on täynnä toinen toistaan parempia biisejä. On hassua miten eri artisteilta on saatu valittua kappaleita jotka ovat erilaisia mutta niin kovin samanhenkisiä. Maanläheinen akustinen kitara ja toisinaan jopa hieman lapsekkaat lyriikat ovat todella oivaltavia ja suloisia. Vai mitäs sanotte seuraavista pätkistä:

"And if you wanna kill yourself,

Remember that I LOVE YOU

Call me up before you're dead,

We can make some plans instead

Send me an IM, I'll be your friend"
Kimya Dawson-Loose lips

"If you were a wink, I'd be a nod

If you were a seed, well I'd be a pod.

If you were the floor, I'd wanna be the rug

And if you were a kiss, I know I'd be a hug"

Barry Louis Polisar-All I want is you

"Dearest - though you're the nearest to my heart

Please don't ever - umm ya - ever say we'll part"
Buddy Holly-Dearest

5. Kuvataiteiden saralla uusin rakkauteni, kunnon old school -valokuvaus, on kestänyt puolisen vuotta työväenopiston kurssilla. Pimiössä on juuri niin siistiä kuin voisi kuvitellakin. On jotenkin hassua miten kemikaalihöyryissä ja punaisessa valossa oikeasti syntyy jotain. Hassua, mahtavaa ja äärimmäisen rentouttavaa. Kerran viikossa saan kolmen tunnin ajan pyhittää kaikki ajatukseni vain ja ainoastaan estetiikalle. Mikä voisikaan olla täydellisempää?

"Yeah, I'm a legend. You know, they call me the cautionary whale."

2008-02-06T14:51:00.000+02:00

Kehtaisin väittää, että komedia on elokuvan lajityypeistä hankalin toteuttaa. Keskinkertainen peruspläjäys hoituisi amatööriltäkin, mutta etenkin vakavilla asioilla vitsailu on riskialtista hommaa. Viime vuonna sydämeni varasti muutaman Oscarinkin napannut Little Miss Sunshine, mutta pari päivää sitten sen rinnalle nousi saman tuotantoyhtiön, Fox Searchlightin, uusi komedia Juno. Olen totaalisen myyty.

Jason Reitmanin ohjaama elokuva kertoo 16-vuotiaasta Juno MacGuffista joka pamahtaa yllättäen paksuksi hyvälle ystävälleen Paulie Bleekerille. Tyttö ei ole mielestään valmis äidiksi ja tyrmättyään ajatuksen abortista, päätyy hän etsimään vauvalleen sopivia adoptiovanhempia. Tässä alkuasetelma elokuvalle joka sai minut nauramaan hysteerisesti, viis siitä että satuin olemaan yksin päivänäytöksessä. Kertoo aika paljon siitä miten elokuvan huumori iski minuun.

"You better pay for that pee-stick when you're done with it. Don't think it's yours just because you marked it with your urine! "

Toimiva huumori on nokkelan, omalla tavallaan uskottavia, pähkähulluja hahmoja sisältävän käsikirjoituksen ja taitavien näyttelijöiden summa. Ajoitus on kaikki kaikessa, ylinäytteleminen tai muutama väärä sana tekstissä saattavat viedä jutun hienoisesti mauttoman puolelle, jolloin ketään ei enää naurata. Vaikka hyvä komedia vaatii hienosäätöä ja tarkkuutta, ei se saa näkyä ja tuntua lopputuloksessa. Liika laskelmointi ja alleviivaus eivät aiheuta naurunpyrskähdyksiä vaan myötähäpeän aaltoja.

Junon käsikirjoituksesta vastaa Diablo Cody -niminen nainen (viralliselta nimeltään Brook Busey-Hunt), jonka CV:stä löytyy strippaaminen ja edellisestä bloggaaminen, elantonsa eteen voi tehdä mitä kummallisempia asioita. Vähemmän konventionaalisesta uravalinnasta syntyi myös 24-vuotiaana kirjoittu muistelmakirja Candy Girl: A Year in The Life of an Unlikely Stripper, kiitettävästi mediahuomiotakin saavuttanut teos. Kirjan valmistuttua Cody suostuteltiin tekemään käsikirjoitus. Tässä vaiheessa syntyi Juno, kirjoittajansa esikoinen, jonka nappaamista Oscar-ehdokkuuksista yksi on Best Original Screenplay. Ei yhtään huonommin ensikertalaiselta.

"Can't we just like kick this old school? You know, like I stick the baby in a basket, send it your way, like Moses and the reeds? "

Codyn luoma maailma on valloittava, teksti nokkelaa ja ihanan pisteliästä. Hahmot ovat harvinaisen upeita. En uskonut että yksikään komedia voisi hahmoissaan nousta samalle tasolle kuin Little Miss Sunshinen kokaiini-vaari, mykkäkoulua pitävä, ilmavoimiim kaihoava teinipoika ja elävä elämäntapaopas-isä, mutta Junostapa löytyy upeita vastuksia. Pitkäkoipinen, oransseja Tic Taceja popsiva juoksijapoika, isomahaista, rusetti-kauluspaita-yhdistelmässä kulkevaa matikanopettajaansa ihaileva cheerleader ja näpäkkä, koirasta unelmoiva äitipuoli muutaman mainitakseni ovat kaikki loistavia, mutta korkeimmalle sijoittaisin elokuvan päähenkilön, Junon. Miten joku voi olla niin teini, mutta samalla niin ihana?

Hyvästä käsikirjoituksesta ei ole mitään iloa jos lahjattomat näyttelijät menevät munaamaan sen. Junossa tästä ei ole huolta. Junon hahmo, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi olla raivostuttava, on mielestäni ihana pitkälti Ellen Pagen Oscar-ehdokkuuden saavuttaneen, loistavan näyttelemisen vuoksi. Varmaan jok'ikinen arvostelija on kehunut Pagen ja muiden näyttelijöiden heittäytymistä rooleihinsa, enkä voi tehdä muuta kuin liittyä kuoroon.

"You should've gone to China, you know, 'cause I hear they give away babies like free iPods. You know, they pretty much just put them in those t-shirt guns and shoot them out at sporting events."

Viimeisenä pitää vielä kommentoida mahtavaa soundtrackia. Sehän piti ostaa jo kotimatkalla elokuvateatterista! Mukana mm.Kimya Dawson, Moldy Peaches, Buddy Holly ja The Kinks. Uutta ja vanhaa on yhdistelty niin taitavasti elokuvaa tukien että ihan itkettää.

Sanainen hehkutusarkkuni on virallisesti tyhjä. Youtube hoitakoon loput.

Haastattelussa ihanan sympaattiset Diablo Cody ja Ellen Page

Virallinen traileri

Maailman ihanin loppukohtaus. Jään tänne pillittämään yksin liikutuksesta. Menkää katsomaan, ostakaa soundtrack, ihastukaa.

Because you're mine, I walk the line

2008-02-05T13:42:00.000+02:00

"If I were a carpenter
and you were a lady,
Would you marry me anyway?
Would you have my baby?"

Alan pikkuhiljaa virittelemään sopivia ystävänpäivä- ja oscartunnelmia. Tässä auttavat parhaiten Walk the Line sekä juuri ostamani, ihastuttava Johnny Cashin & June Carter Cashin Duets, levyllinen pariskunnan levyttämiä duettoja.'

Walk the Line on mielestäni upea elokuva ja viimeistään lopputekstien aikana tulee muutama kyynel tirautettua. Duettolevyltä löytyy muutama niin helmi biisi, etenkin tuo ylempänä lainattu If I Were A Carpenter ja It Ain't Me Babe ovat loistavia. Johnny Cashin äänessä on sitä jotain ja Junen asenteesta voisivat monet nykyajan popparipimut ottaa mallia.

On hienoa että sekä aidossa ja alkuperäisessä musiikissa että todellisuuteen pohjaavassa elokuvassa on havaittavissa tismalleen samaa lämpöä ja särmää. Walk the Line olisi muuten ainakin omasta mielestäni ansainnut parhaan puvustuksen Oscarin. Toisaalta mielipiteeni ei varmaan ole kovinkaan puolueeton: olen niin kovin ihastunut noihin Junen kukkamekkoihin ja hameisiin!

Nyt olisi tarjolla aitoa ja kopiota kuvien muodossa, molemmat yhtä hurmaavia.

June: We've got these people all revved up, John. Now c'mon, let's sing Jackson for 'em.
Johnny: You've got me all revved up. Now I've asked you forty different ways and it's time you come up with a fresh answer.
June: Please sing.
Johnny: I'm asking you to marry me. I love you, June. Now I know I said and done a lotta things, that I hurt you, but I promise, I'll never do that again. I only want to take care of you. I will not leave you like that dutch boy with your finger in the dam. You're my best friend. Marry me.

Sweden's got talent

2008-02-01T16:15:00.000+02:00

Jee, monta mun lempiruotsalaista samalla videolla! Lykke Li ja Shout Out Louds voisi tehdä yhteiskiertueen ja tulla Suomeen. Tavastialle tai vaikka mun olohuoneeseen, I don't mind.

Love is in the air.

2008-01-31T20:32:00.000+02:00

Viime päivinä pilvien takaa tirkistellyt aurinko on nostanut mielialaani kummasti, ei nyt sillä että olisin mitenkään sen kummemmin masistellut. Sään lisäksi muutama muukin juttu on kuitenkin piristänyt päiviäni.

1. 10 Things I Hate About You (1999)
Tiedän, tiedän. Korni ja ennalta-arvattava elokuva. Mutta kun mulle tulee niin hyvä mieli siitä. Muistan kun katsoin tätä vuokravideolta kuumeessa joskus kuudennella luokalla ja huokailin ihastuneena. Voi minua. Meillä oli ala-asteella kunnon tollanen suositut vastaan erilaiset asetelma, joka minulle, vannoutuneelle pikku-rokkarille, aiheutti usein kovan ulkokuoren alla pahan mielen. On jotenkin niin helpottavaa ajatella että ne ajat ovat niin kaukana takanapäin. Voiko joku sitäpaitsi väittää etteikö tämä kohtaus ylisokerisuudestaan huolimatta olisi ihan uskomattoman sympaattinen?

2.Hyvä musiikki, kuten aina. Tällä hetkellä repeatilla pyörivät mm.
Johnny Cash-Hurt Niin hieno biisi. Olen sen verran myöhäisherännäinen että tutustuin Cashin musiikkiin vasta Walk the Linen myötä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Bob Dylan-I want you Tätä olen nyt I'm not there -huumastani johtuen soittanut aika ahkerasti. Aamut ei enää lähde käyntiin ellen ripsarin kanssa säheltäessä pääse laulamaan "I want you soooo bad".
Kings of Convenience-I'd rather dance with you Tasokasta hyvän mielen musiikkia. Lyriikat saavat mut aina virnuilemaan ja musiikkivideollakin on loistomeininki.
Don McLean-American pie American piesta kuuluu tietysti kuunnella tätä melkein yhdeksänminuuttista alkuperäisversiota joka on huomattavasti Madonnan 2000-luvun pikakelausversiota sielukkaampi. Tämänkin sanoitukset iskee muhun. "The three men I admire the most, Father, Son and the Holy Ghost, they took the last train for the coast the day the music died."

3.Tuomas Enbuske asiallisena radiosetänä
Fanitin Enbuskea silloin joskus Faroutin aikoihin ja pakko sanoa että on kiva nähdä hänen päässeen hieman Vallu Valpiota pidemmälle elämässään. Vaikutan nyt varmaan ihan fossiililta kun myönnän kuuntelevani Radio Peilin keskusteluohjelmia, mutta etenkin tänään aihe oli todella mielenkiintoinen, tuo eduskunnan ahdistelujupakka nimittäin. Enbuske osasi keskustella todella taitavasti argumentoiden, kun taas vieraat olivat toisinaan vähän hakoteillä mutu-tuntumansa ansiosta. Tässä puhuu siis tyttö joka rakastaa rakentavia väittelyitä!

4. Lahjakkaat ihmiset Todelliset lahjakkuudet ovat oikeasti harvassa, mutta rakastan katsella ihmisiä jotka ovat kiistattoman taitavia siinä mitä tekevät. Esimerkiksi I'm not there -elokuvaa katsellessani en voinut olla ihailematta erityisesti Cate Blanchettin, Heath Ledgerin ja Charlotte Gainsbourgin (kuvassa) täydellistä heittäytymistä rooleihinsa. Käsikirjoitus voi olla kuinka upea tahansa, mutta jos näyttelijä ei anna sille kaikkeaan, ei koskettavaa elokuvaa yksinkertaisesti voi syntyä. Lahjakashan voi olla ihan missä tahansa, vaikka sitten piirtämisessä, tiskaamisessa, vaatteiden yhdistelyssä tai ihmissuhteissa ja mihin vain voi suhtautua täydellisellä tunteen palolla. Niin minäkin haluan elämäni elää.

5.Nanso Ennen en tykännyt merkistä yhtään, mutta olen todennut että naurettavan pienellä tuunauksella ja mielikuvitusta käyttämällä löydän laadukkaita ja helppoja vaatteita. Eikä ne todellakaan ole turhan kalliita, kyllä Nanson trikoo aina Henkkamaukan rättien kankaat voittaa!

6. Uudet kultaseni Ostin Ziosta nämä Pura Lopezin kengät jo vähän aikaa sitten mutten ole sääoloista johtuen uskaltautunut vielä käyttämään niitä, 9 sentin koroissa kun ei liukkaalla tai loskassa paljon uskalla kulkea, tai en minä ainakaan. Tiedän että popot maksoivat aika reippaasti ja että mua saatetaan taas luulla maksulliseksi naiseksi (eipä olisi eka kerta, mikä jengiä vaivaa?), mutta rakastuin syvästi ja se myyjäkin sanoi että ne sopii mun tyyliin (täysin vilpitön kommentti, näin haluan uskoa). What's a girl to do?

Mitkä asiat ovat ilahduttaneet sinun päiviäsi viime aikoina?

Nyt riitti.

2008-01-30T15:34:00.000+02:00

Tammikuu lähentelee jo loppuaan, mutta minä teen uudenvuodenlupaukseni vasta nyt. Olen päättänyt että tästä lähtien en tue roskalehtien, paparazzien ja kaiken maailman mediaperseiden toimintaa enää millään tavalla. En aio ostaa yhtäkään lehteä, en edes pyörähtää keltaisen lehdistön sivuilla kävijämääriä nostamassa tai päivitellä yhden ainoan turhan julkkiksen lööpeissä jauhettua elämää enää yhdessäkään kahvipöytäkeskustelussa.

Syy on yksinkertaisesti se, että edellänmainitsemieni tahojen toiminta on täysin omien moraalikäsitysteni vastaista. Ihmisille tulisi suoda oikeus tietynlaiseen intimiteettiin. Näyttelijät ja muusikot ovat julkisuudessa ainoastaan ammattiensa vuoksi. Julkisuusarvoa pitäisi siis olla ainoastaan sillä väylällä joka on tuonut heidät ihmisten tietoisuuteen, ei millään epäoleellisilla seikoilla. Heidän lapsensa, koiranulkoilutusasunsa tai roskiensa sisältö eivät ole asioita joita meidän kaikkien tarvitsee tietää pystyäksemme arvostamaan heidän työtään. Niin kauan kuin ihmiset eivät tekemisillään aiheuta vahinkoa muille, eläimille tai ympäristölle, minulle on aikalailla sama mitä he vapaa-aikanaan
puuhailevat.

On hyvin kyseenalaista tehdä julkisuuden henkilöiden vaikeistakin asioista -kuten avioeroista, alkoholismista, huumeiden käytöstä tai jopa kuolemasta, yleistä viihdettä- jotain, mitä päivitellä kavereiden kanssa. On olemassa asioita joita kenenkään ei pitäisi joutua käsittelemään koko maailman edessä, ne ovat todennäköisesti tarpeeksi ahdistavia muutenkin.

Tunkeilulle ei voi sitäpaitsi esittää mitään naurettavaa uteliaisuutta parempaa syytä. Julkkiksista löytyy paljon heidän itsensä hyväksymää materiaalia. Lehtien kuvausten ja haastatteluiden lisäksi esim. punaisilta matoilta ja tapahtumista räpsittyjä kuvia, TV-haastatteluja yms. löytyy vaikka millä mitalla. Eihän sinustakaan oteta valokuvia kun olet viemässä roskia verkkareissa huonona tukka- ja naamapäivänä. Vihaan muotilehtiä joissa juuri tuollaisia kuvia arvostellaan. Ihan kuin rumat olovaatteet tekisivät kenestäkään piirun vertaa huonompaa ihmistä.

Rakastan julkkiksia jotka tuntuvat suhtautuvan omaan statukseensa jalat maassa -meinigillä. Esim. Cate Blanchettin tai Reese Witherspoonin en ole koskaan nähnyt avautuvan yksityiselämästään, vaan he pitävät työn ja perheen selkeästi erillään. Kammoan erityisesti Eva Longorian kaltaisia julkimoita jotka muistavat jokaisessa haastattelussa mainita ilmeisesti vain superjulkkiksista koostuvan kaveripiirinsä, jauhaa rivikaupalla shoppailuretkistään ja päätyä yksityiskohtaisiin kuvauksiin makuukammariseikkailuistaan. Ketä kiinnostaa? Aika monia, ikävä kyllä. Onneksi en itse kuulu siihen joukkioon.

Les Parapluies de Cherbourg

2008-01-23T20:30:00.000+02:00

Jos haluat katsoa elokuvan joka paitsi inspiroi kauneudellaan, on myös oikeasti hyvä, klassikko suorastaan, on Cherbourgin sateenvarjot oiva valinta. Vuonna 1964 ensi-iltansa saanutta Jacques Demyn elokuvaa tähdittää uskomattoman kaunis Catherine Deneuve. Erikoista elokuvassa on se, että kaikki vuorosanat on laulettu. Tämä sai ainakin minut nauramaan muutamaan otteeseen. Autonkorjauskeskustelut ja 'Tässä postinne' -tyyppiset lausahdukset kuulostavat laulaen varsin omaperäiseltä! Vastapainona traaginen rakkaustarina tarjosi, ainakin minulle, myös muutamat hyvät itkut.

Itse katsoin elokuvasta vuonna 1990 remasteroidun version joka on ihanan värikylläinen. Elokuvan värimaailmasta innostuneena poikkesin tänään vanhoista tavoistani ja ostin vaaleanpunaisen hameen! En ehkä näytä ihan Catherine Deneuvelta, mutta kukapa näyttäisi?

Heath Ledger in memoriam

2008-01-23T13:24:00.000+02:00

Tapanani on kuunnella aamuisin töihin valmistautuessani Huomenta Suomea enkä poikennut tavoistani tänäänkään. Uutislähetys, jossa kerrottiin Heath Ledgerin kuolemasta pysäytti minut täysin. Tiedän, maailmalla kuolee tuhansia ihmisiä päivittäin mitä traagisimmin tavoin, joten monien mielestä olen nyt tekopyhä, mutta se, että kuolleella ihmisellä on tietyt kasvot ja elämäntarina jota jollakin tavalla tunnen, tekee sen, että koen yllättävän kuoleman jotenkin paljon henkilökohtaisemmin. Ajattelen omaisia, Ledgerin vanhempia ja siskoa, jotka eivät saaneet henkilökohtaista suruviestiä, vaan joille tieto tuli sattumalta radiolähetyksessä, ajattelen Heathin pientä tytärtä joka ei koskaan tule tuntemaan isäänsä.

Tästä syystä suutuin todella, kun luin saman uutisen MTV3:n tekstiTV:n viihdesivuilta, jossa kerrottiin Ledgerin kuolleen huumeiden yliannostukseen, kun tämänhetkinen tieto kuolinsyystä on tahaton unilääkkeiden yliannostus. Voi olla, että tämä tieto muuttuu, mutta tuskinpa yksikään viihde/juorutoimittaja edes välittää totuudesta. Heath Ledger oli ehkä näyttelijä, mutta hän oli myös yksityishenkilö, jonka henkilökohtaisesta tragediasta halutaan nyt repiä mahdollisimman raflaavia otsikoita. Voin fyysisesti pahoin kun edes ajattelen niitä kaikkia juorutoimittajia jotka hierovat hykerrellen käsiään miettiessään nousevaa levikkiään. Maailmalla sodissa, itsemurhapommi-iskuissa ja tauteihin kuolleita ihmisiä ja Hollywood-näyttelijää erottaa yksi asia: heistä ei tehdä viihdettä, heidän yksityisyyttään kunnioitetaan. Heti kun medialle aukenee uusi mahdollisuus repostella julkisuuden henkilön elämällä tai kuolemalla, unohtuvat moraali ja vastuu. Dollarinkuvat silmissään toimittajat kirjoittavat soopaansa unohtaen täysin, että ehkä tällä henkilöllä on myös omaisia ja ystäviä, joita toimittajien suoranainen paskanjauhanta ei varmasti auta.

Toivon että ihmiset eivät toiminnallaan tukisi tällaista mediamallia. Meille Heath Ledger ei ollut ystävä, veli tai lapsi. Meille hän oli näyttelijä, joten parhaiten osoitatte kunniaa Ledgerin valitettavan lyhyelle elämälle ja uralle katsomalla hänen työtään, elokuvia joissa hän näytteli. Nuoren ihmisen kuolema aina on henkilökohtainen tragedia, tämä ei kuitenkaan ole meidän tragediamme. Älkää siis ravatko Seiskan, E!:n tai minkään muunkaan likaisia faktoja kaivelevan mediakanavan nettisivuilla, sillä siten tuette heidän moraalisesti oksettavaa toimintaansa.

"We, Heath's family, confirm the very tragic, untimely and accidental passing of our dearly loved son, brother and doting father of Matilda, who was found in a peaceful sleep in his New York apartment by his housekeeper at 3:30pm [New York Time]. We would like to thank our friends and everyone around the world for their kind wishes at this time. Heath has touched so many people on so many different levels during his short life, but few had the pleasure to truly know him. He was a down-to-earth, generous, kind-hearted, life-loving and unselfish individual who was an extreme inspiration to many. Please now respect our family's need to grieve and come to terms with our loss privately." Ledgerien tiedonanto, Wikipedia

Tyyliä videolla

2008-01-17T16:56:00.000+02:00

Musiikkivideot ovat loistavia inspiraatiolähteitä. Videolta voi löytyä joko yksinkertaisesti siistejä vaatteita, yleisesti fiiliksiä herättävä tunnelma tai muuten vain hyvä asenne. En siis todellakaan selaile näitä kuin jotain vaatekatalogia. Tässä siis muutama omasta mielestäni erittäin innostava pätkä.

Nancy Sinatra- These boots are made for walking
Ihmiset jotka ovat itkeneet ruotsalaispimujen lyhyitä tunikoita eivät varmaan pidä tästä. Asenteella ilman housuja.

The Cardigans-I need some fine wine and you, you need to be nicer
Maailmankaikkeuden paras biisin nimi + Nina Perssonin lyömätön kengät ja letit -yhdistelmä. Cardiganssin kahden viimeisimmän levyn musavideot (kuten myös itse levyt) ovat muuten kaikki aivan ihania, kannattaa katsoa.

Feist-My moon, my man
Arvatkaa mitä teen kun menen seuraavan kerran lentokentälle?

Fergie-Clumsy
Fergie on ihanan lumppu. Älkää nyt käsittäkö väärin, mutta inhoan naisjulkkiksia jotka yrittävät jotenkin perustella hutsuiluaan. Fergie vaan vetää omaa juttuaan soperra mitään neitsyysvaloistaan tai siitä että "tää biisihän siis kertoo siitä et mä oon orja niinkun musiikille/jeesukselle/suklaalle. Ei täs siis mitään seksuaalista ollut". Nämä samat typyt ovat siis myös niitä jotka -hups- unohtivat laittaa pikkarit jalkaansa. Sitäpaitsi toi pinkki mekko on ihana!

Kelly Clarkson-Walk away
En muuten Clarksonia kuuntele, mutta Walk awayn video tuo aina hyvän mielen. Tekis vaan mieli tanssia! Tässä ei siis ole kyse vaatteista vaan tuhottoman hyvästä meiningistä ja asenteesta.

Ei innosta:
-Pinkiltä löytyy asennetta, jotkut biisitkin on hyviä, mutta se ylinäytteleminen+yksinkertaisesti rumat vaatteet ovat vaan aika luotaantyöntäviä.
-Britney Spears. Miksi mielenvikainen, alkoholin turvottama, kamapäinen tyttörukka pitää laittaa hyppimään puolialasti epätahtiin järkyttävän huonon musiikin tahtiin? Briitu tarvitsee rakkautta ja terapiaa, ei julkisuutta.
-Anna Abreulla on aina huonosti istuvia vaatteita, plus että tyttö näyttää siltä että katsonut liikaa MTV:tä ja omaksunut, erittäin epäedustavasti, kaikki mahdolliset maneerit. Toisaalta tyttö myös kuulostaa ihan samalta. Etenkin Ivory Tower on stailattu ihan päin perbeeriä.

Millaisen listan tekisit itse? Keiden videotyylit kiehtovat, keiden ärsyttävät?

1930s

2008-01-17T15:54:00.001+02:00

Pakollinen nuukailu, swing, Fred Astaire, tiukat vyötäröt ja ryöpsähtelevät helmat, Hollywood, Greta Garbo, selästä avonaiset iltapuvut, vanhan korjaaminen ja itse tekeminen, 30-luvussa oli tyyliä!

Pipo päähän pakkasella

2008-01-11T22:43:00.000+02:00

Olen katsellut tässä America's Next Top Modelin seitsemättä tuotantokautta (siinä syy nihkeään päivittelytahtiin) Youtuben välityksellä (kehdosta kuvanlaadusta huolimatta ANTM on maailman parasta viihdettä) ja ihastuin täysin Melrosen käyttämiin baskereihin ja beanieihin. Nainen oli muutenkin, joskus pelottavankin ylitsevuotavasti ilmentyneestä pirtsakkuudestaan huolimatta, yksi suosikeistani tuolta kaudelta.

Niin, niistä pipoista. Yläasteen alun muistan palelleeni paikoilla talvet ilman pipoa. Pahimpien pakkasten iskiessä kaivoin kaapista irvistellen jonkun vanhan reuhkan. En ajatellut että kirkuvan punaiset korvat olisivat jotenkin erityisen hehkeät, en vain yksinkertaisesti (muka) löytänyt itseäni miellyttävää pipoa. Turhaa murrosikäisen kiukuttelua, toteaa vanhempi ja fiksumpi minäni. Korvien palelluttaminen ei tosiaan ole tyylikästä ja pipo voi ehdottomasti olla muutakin kuin lämmike.

Oma suosikkini tällä hetkellä ovat beaniet. Pyrin olemaan aina asiallinen, mutta silti persoonallinen pukeutuja ja välttelen tiukkapipoisuutta (niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin) viimeiseen asti, joten beaniet tuntuvat olevan ainakin minulle täydellinen valinta. Raja mauttoman löysäilijän ja kevyen bohoviban välillä on muuten ainakin omissa silmissäni, oman pukeutumiseni suhteen siis, hyvin ohut. Beanie, tennarit ja huppari: ei kiitos. Beanie, villakangastakki ja nilkkurit: nyt ja aina.

Viime aikoina myös tupsupipot ovat kavunneet kasarimauttomuudesta siistiksi jutuksi. Itse en niille lämpene, paitsi pulkkamäessä tai lasketellessa, jolloin neonvärit ja oman pääni kokoinen tupsu ovat todellakin SE juttu. Tupsupipot sopivat kyllä hyvin sellaiseen pillifarkkuskeittari-tyyliin, mutta etenkin huomiota herättävät tupsupipot toimivat vain reippaan asenteen kanssa. Ujoilla seinäruusuilla se on lähinnä huvittava, kikattavalla teinillä valloittavan nenäkäs.

Mama taught me well. Muistakaahan että akryylipipoilla ei tee yhtään mitään (samahan pätee neuleisiin, kaulahuiveihin, lapasiin jne.). Teininä ärsytti, kun äiti aina syynäsi tarkkaan mistä matskusta pipoehdokas on tehty. Nykyään olen ihan samoilla linjoilla. Nukkainen päähine on järkyttävän näköinen. Itse investoin aina hieman kalliimpiin, laadukkaampiin pipoihin, joista on iloa moneksi talveksi. Ottaa sitäpaitsi päähän ostaa jotain kivaa, joka muuttuu muodottomaksi möykyksi jo muutamassa käytössä. Laadukas ostos on aina myös ekoteko ja kaupan päälle tulee hyvä mieli. Pipo päähän ja pihalle siis!

Ota kaikki irti luontoäidin antimista!

2008-01-07T21:41:00.000+02:00

"I think the people who become the most famous aren't necessarily these genetic products of the weird American beauty ideal. I mean, all those Playboy bunny types. They're not filling seats in the theatre. " -Zooey Deschanel

"We're not all a size 2 and we're not all a size 0, and you know what? That's OK, because some of us like to eat!" -America Ferrera

Olen nähnyt turhan paljon syömishäiriöitä ja tarpeetonta laihdutussähläystä ja kuullut valittelua liian pienestä povesta tai olemattomasta lantiosta tässä viime aikoina. Luonnollisuus kunniaan! Olit sitten syntynyt vähän pyöreämpään varteen tai ihan luuviuluksi, kanna itsesi kunnialla. Hyvä itsetunto tekee kenestä tahansa upean. Hymyä huuleen ja mars ihmisten ilmoille!

I hate you so much right now.

2008-01-06T22:56:00.000+02:00

Väänsin uuden ulkoasun ja jostain kumman syystä ton kuvan laatu on enemmän tai vähemmän kökkö täysin riippumatta siitä, mitä sille teen. Oon kokeillut giffin, jpgn ja jopa pgn:n, mutta mikään ei auta. Jos jollain on jotain ideoita niin ehdottakaa pois, en jaksa enää tänään painia sen kanssa. Kuvankäsittelyohjelmalla tosta kuvasta tuli just sellainen kuin halusinkin, tallennus tökkii sitten oikein urakalla. Mur. Ulkoasussa on siis ihanaisen The Cardiganssin laulaja Nina Persson. Villatakeilta tulee muuten kokoelmalevy tämän kuun lopussa, kaikki siis mars silloin levykauppaan!

Jotta tämä postaus ei ihan pelkäksi kiukutteluksi menisi, listaan asioita jotka ovat rikastaneet elämääni viime päivinä.

1. The Body Shopin kookos-tuotteet
Kylppäristäni löytyvät mm. rasva, käsienpesuaine ja kuorinta. Tulen hyvälle tuulelle aina kun käytän näitä, sillä kookos on aivan ihanaa kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Miksei Suomesta voi saada Maraboun kookos-suklaata? Se on täydellistä! Ostan Body Shopista oikeastaan kaiken kosmetiikkani. Tulee hyvä omatunto kun puput ja hiirulaiset ei kärsi, voi kierrättää ja erittäin korkeatasoisia tuotteita. Ainoa miinus on se pirun Loreal...

2.Radiohead-In Rainbows
Olen lämmennyt vähän hitaasti Radioheadille. En oikein tiedä miksi, sillä esim. Karma Policea olen fiilistellyt ties kuinka kauan. Uusimman levyn ostin kuitenkin ihan muutaman biisin Stupidossa kuultuani, eivätkä rahat todellakaan menneet hukkaan. Upea levy.

3.JC
Taisin unohtaa tämän Ruotsi-listaltani. JC on varmaan ahkerimmin käyttämäni ketjuliike ja taisinpa muuten tehdä sieltä ainoat ale-löytöni: pari t-paitaa ja neuletakin. Aika villiä. Elokuvateattereissahan on viime aikoina pyörinyt JC:n loistava mainos, jossa ketjun ruotsalaisia työntekijöitä on kuvattu bilettämässä keskenään, arvatkaa vaan kenen vaatteisiin pukeutuneena? Siitäkin tulee jotenkin hyvälle tuulelle. Mietinpähän vaan, että mainos saattaisi olla aika eri näköinen, jos siinä olisi käytetty suomalaisia JCläisiä. Tai no joo, on ainakin Kampin ja Forumin JC:issä näkynyt toisinaan varsin hyvinpukeutuneita neitejä ja herroja.

4.Moko
Vajaa vuosi sitten omaan kämppään muuttaneena olen tietenkin hurahtanut sisustukseen varsin iloisesti. Mokosta tarttuu mukaan lähes aina jotain, vähintään kynttilöitä, joita kulutan hyvin ahkerasti. Etenkin tuoksukynttilät, erityisesti kookos, kahvi-karamelli ja vanilja-hunaja on tosi nam. Hintaa on varmasti enemmän kuin Tiimari-kamalla, mutta periaatteeni on, että laadusta voi ja pitääkin maksaa.

5.Lumi
Tänään satoi tänne pääkaupunkiseudullekin vihdoin lunta! Tätä on jo odoteltukin. Olen täällä onnesta soikeana liukastellut ja liiraillut. Pulkkamäkeen, jee!

Ps. Lisäsin pari päivää sitten tohon oikealle inspiraatio-kuvan jota vaihtelen (öö) inspiraation mukaan ja laskurin, joka on ehtinyt kivuta jo yli sataan. Kiitos kaunis kaikille lukijoille. Kommentoikaa vaan muuten rohkeasti! Saatan olla vähän tiukka täti, mutta en varmasti pure! :)

H&M goes Marimekko

2008-01-04T11:31:00.000+02:00

"Minun näkemykseni mukaan nykypäivän Maritytössä on samoja ominaisuuksia kuin jo 60-luvulla. Silloin Marimekon vaatteisiin pukeutunutta naista kuvailtiin lehdistössä mm. seuraavasti: 'Marityttö ymmärtää modernia muotoilua, runoutta, abstraktia taidetta ja edistyksellistä jazzia.'"
Samu-Jussi Koski

Tiedän, että hiihdän tässä nyt auttamattomasti jälkijunassa, mutta olen lukenut Marimekon ja Hennes & Mauritzin yhteistyöilmoituksesta turhan monta naivia ja heppoisesti perusteltua puolesta-postausta. Tänään yksinkertaisesti keitti yli. Faktat ovat varmaan kaikkien tiedossa, joten en aio paneutua niihin. Tässä kuitenkin asian uutisointi Plaza-sivustolla.

Minusta yhteistyö on ihan vihonviimeinen asia. Suuri osa Marimekon brändiä on tae siitä, ettei tuotteita olen vääntänyt joku kiinalainen pikkutyttö sormet verillä, myrkyllisten kemikaalien pihistessä ympärillä. Hennesillä asian laita on sitten ihan toinen. Yhteistyö tuo Marimekolle näkyvyyttä, mutta saako se sitä brändilleen sopivalla tavalla? Jos haluan Marimekkoa, ostan Marimekkoa, en hennesrättejä joissa on Marimekon kuosi.

Vaatteita suunnitellaan Marimekolla aika lailla eri meiningillä kuin Hennesillä. Vähän kuin vertailisit Ikeasta ostettua sohvasänkyä Hästensin moottoroituun kaksimetriseen patjavuoreen. Hennesin on tarkoitus myydä hetkessä uuden trendin tieltä poistuvaa pintamuotia, Marimekko-kansa luottaa ennemminkin klassiseen omaan tyyliin kuin hetkellisiin muoti-ilmiöihin. Tottakai tietyt kaupalliset paineet ovat olemassa myös Marimekolle suunniteltaessa, mutta pitänee muistaa että, toisin kuin Hennes&Mauritzin kertakäyttökama, Marimekko on designia.

Mitä design oikeastaan on? Vaatteissa se tarkoittaa mielestäni suunnitelmallisuutta, tasokkaita materiaaleja, persoonallisuutta ja omintakeisuutta. Omaan mielikuvaani kuuluu myös se, että ihmiset, jotka ovat olleet mukana tuotteen tekoprosessissa saavat siitä ansaitsemansa palkan. Tämähän johtaa myös siihen, että hintalapussa komeilee vähän suurempi summa. Itse olen valmis maksamaan enemmän siitä, ettei yksikään alle kouluikäinen ole ainakaan minun toimieni vuoksi joutunut töihin jossain kaukana Aasiassa. Olen valmis maksamaan myös siitä, ettei ihan jokaisella vastaantulijalla ole sitä samaa viiden euron alennustoppia kuin minulla. Eikä tee yhtään pahaa, ettei minun uutta mekkoani ole jouduttu kuljettamaan lentokoneella maapallon toiselta puolelta ja on kai ihan hyvä juttu, ettei kaikkien yritysten tarvitse pihistellä työvoimasta siinä määrin, että asiakkaat joutuvat itse esimerkiksi palauttamaan sovittamansa vaatteet paikalleen.

Ehkä nykyajan marityttö ehtii siinä edistyksellisen jazzin kuuntelun ja runojen lukemisen välissä vähän miettiä eettisiäkin kysymyksiä ja siten vaatimaan niin itselleen, kuin muillekin ihmisille, jonkin sortin oikeuksia. En väitä, että Marimekko olisi jotenkin täydellinen yritys, mutta jos minulta kysytään, haluanko olla mielummin henkkamaukkapimatsu vai marityttö, osaatte varmaankin arvata mitä vastaan.

Halutaan: nahkalaukku

2008-01-03T00:01:00.000+02:00

Otsikko taitaa olla hitusen harhaanjohtava, sillä en etsi mitä tahansa nahkaveskaa. Haluan laukun joka on kestävä, tyylikäs, tilava ja vaikka sitten vähän hintavampikin. En todellakaan halua mitään mikä on nyt hip, pop ja in. Ei kiitos niiteille, mustalle kiiltonahalle ja hapsuille. Haluan laukun, jota voin käyttää vielä viiden, ehkä jopa kymmenenkin vuoden päästä. En etsi vain laukkua, vaan luotettavaa ystävää ja elämänkumppania jota voi huoletta käyttää niin arjessa kuin juhlassakin -täydellistä laukkua voi yhdistellä asuun kuin asuun. Laukun pitää olla tarpeeksi persoonallinen, jotta se voisi olla tarvittaessa asukokonaisuuden juju, toisaalta myös sen verran hillitty ettei se varasta huomiota kokonaan.
Harmi vain, että sellaisen metsästäminen on suhteellisen tuskaista. Kun sanon, että laukku saa olla hintavampikin, tarkoitan jotain siinä kahden-kolmensadan paikkeilla. Tämä saattaa olla kompastuskiveni. Laukkuja tuntuu olevan kahta sorttia: henkkamaukan parinkympin muoviroinaa ja sitten toisessa ääripäässä hippusen tyyriimpiä pradoja ja dolcegabbanoita. Käytettykin toki kelpaisi, mutta en aio käyttää eBayta tai huuto.nettiä, suhtaudun niihin sen verran varauksella. Missioni vuoksi olen kolunnut varmaan kaikki mahdolliset kaupat, putiikit ja kirpputorit, mutta unelmieni laukkua, tai siis ainakaan sopivan hintaista sellaista ei vain tunnu löytyvän.

Muutama kuolettavan ihana yksilö on toki löytynyt. Mulberryt ovat vieneet sydämeni, seitsemänsadan hintalaput lämmittävät mieltä sitten vähän vähemmän. Myös suomalainen Lumi tekee ihania laukkuja, hintaa niilläkin se 500e. Katsotaanpa vaan, joku päivä repäisen vielä ja elän sitten pari kuukautta puurolla ja dyykatuilla riisimuroilla. Mitäpä ei epätoivoinen tyttö unelmiensa laukun eteen tekisi?

Vuoden 2007 parhaat.

2007-12-30T23:37:00.000+02:00

On aika listata asi at ja ihmiset jotka ovat lämmittäneet mieltäni kuluneen vuoden aikana. Kertokaahan toki omiakin suosikkejanne ja mielipiteitänne, muuten tämä menee aikalailla yksinpuheluksi. Ihan kuin se olisi mua toisaalta ennenkään haitannut.

1. Levyt:
Interpol-Our Love to Admire
Interpolin hartaasti odotettu kolmas pitkäsoitto, heinäkuussa ilmestynyt Our Love to Admire (tai OLTA, nimi jolla levy yhtyeen foorumilla kulkee) on pyörinyt ahkerasti ainakin omassa soittimessani. Taitavat sävellykset ja kiehtovat lyriikat tekevät tästä paketin johon ei yksinkertaisesti voi kyllästyä. Plussaa myös siitä, että Carlos Dengler kiukustui Otto Talviolle Nytin haastattelussa. Koppavat kaikkitietävät toimittajat kaipaavat toisinaan ojennusta.

"I face the storms at the time from the lighthouse."

Shout out louds-Our Ill Wills

Ruotsin lahja indielle. Our Ill Wills on yksinkertaisesti hurmaava levy josta mulle tulee aina hirveän hyvä mieli. Harmi kun bändi ei ole maailmankiertämiseltään ehtinyt Suomeen sitten vuoden 2003. Ehkä vielä joskus...

"Your love is something I cannot remember."

PMMP-Puuhevonen

Tuntuu ihan siltä kuin mun pään sisältä ois varastettu lista parhaista ja nostalgisimmista lastenlauluista ja sitten menty vetämään niistä älyttömän loistavat ja kekseliäät sovitukset. Tässä on osittain leikitty myös kansallisaarteilla, siinä täydellisesti onnistuen.

"Siihen vielä mä lisäisin että sinusta välitän."

Scandinavian Music Group-Missä olet Laila?

Ihanan kantrihenkinen levy on aikalailla täydellinen fiilistelypaketti. Terhi Kokkosen lyriikoita voi lukea kevyesti ilman musiikkiakin, niissä riittää availtavaa. SMG:n meininkejä kannattaa käydä katsastamassa myös livenä, aikamoisia settejä tyypit vetävät.

"Tänään tanssin, niin kuin tanssin joskus poikien kanssa työväentalolla."

2.Keikat:

PMMP Huvilatelttassa 31.8

PMMP:n viimeinen keikka ennen ansaittua lomaa oli unohtumaton kokemus. Loppuunmyyty Huvilateltta jammasi kuin viimeistä päivää ja kolea sää unohtui hetkessä. Lavalla nähtiin akrobaatteja, haitaristi ja viulisti sekä tietysti Miran ylisöpö vauvamasu. Unohtumaton kokemus.

Gwen Stefani Hartwall Areenalla 12.10

Kaikki paikalla olleet tietävät että Gwenillä on pikkurillissäänkin karismaa ja taitoa enemmän kuin jossain hiton pussycatdollsseissa yhteensä. Kunnon showmeiningillä vedetty keikka sai koko areenaan bailaamaan seisaallaan, mikä on suomalaisten yleismeininki huomioonotettuna aikamoinen saavutus. Oli kyllä todellakin sen viidenkympin arvoinen veto!

Scandinavian Music Group Tavastialla 28.12

Vaikka SMG:n levyt ovat aivan helmiä, toimii yhtye livenä ainakin onnistuessaan ehkä vieläkin paremmin. Tavastian keikka oli mahdottoman upea ja fiilis katossa. Ei tästä paljon paremmaksi voi mennä. "Paula (Vesala) ei pääse fiittaamaan kun sen mahassa on pieni ihminen." Go Antti Lehtinen!

3.Festarit:

Accelerator, Tukholma

Interpol, Bright Eyes, Modest Mouse, José Gonzales jne. Ei tullut ihan turhaan matkustettua Tukholmaan.

4.Elokuvat:

Control

Rock-valokuvaaja ja video-ohjaaja Anton Corbijnin esikoisohjaus kertoo Joy Divisionin laulaja Ian Curtisin lyhyestä elämästä. Mustavalkoinen elokuva on kaikessa karuudessaan jylhän kaunis, välillä meinasi happi loppua, niin henkeäsalpaavaa katseltavaa elokuva oli. Odotan innolla ohjaajan seuraavaa elokuvaa, mikäli sellaista on tulossakaan, tästä on paha lähteä parantelemaan.

"I am a believer in Joy Division, hallelujah!"

Atonement

Joe Wrightin ohjaama Atonement eli Sovitus perustuu Ian McEwanin kirjoittamaan romaaniin ja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Britanniaan. Lahjakkaat näyttelijät (mm. Keira Knightley ja James McAvoy), hieno käsikirjoitus ja upea soundtrack tekevät Sovituksesta yhden Oscar-suosikeistani. Kävin itseasiassa katsomassa tämän kahteen kertaan...

"The story can resume. I will return. Find you, love you, marry you and live without shame. "

Miehen työ

Kun sain vihdoin pienistä ennakkoluuloistani huolimatta katsottua Aleksi Salmenperän uusimman, olin hyvin vakuuttunut. Kerrankin kotimainen elokuva jossa on oikeasti saatu sanottua kaikki haluttu, eikä jääty puolitiehen mietiskelemään että mitä tässä nyt pitikään tehdä. Näyttelijöistä etenkin Tommi Korpela on kehunsa ansainnut.

"This is hot date Michael's dates, how can I help you?"

"Mitä v*ttuu sä puhut englantii?"

4.TV-sarja:

Greyn anatomia

Olen täysin koukussa Greyn anatomiaan. Pitänee tunnustaa että itkin kun Katherine Heigl voitti Emmyn, se puhe oli niin liikuttava! Greyn anatomia on tällä hetkellä ainoa sarja jota seuraan. Se on viihdyttävä, olematta täyttä höttöä. Kun haluan rentoutua telkkarin edessä, en kaipaa tarkkoja lääketieteellisiä faktoja, vaan kymmenen kilon kasvaimia ja kunnon parisuhdekiemuroita! On ihanaa että samaa sarjaa katsoessaan saa sekä nauraa katketakseen että itkeä silmät punaisina. T.R. Knightin näyttelemä George on muuten ehdoton suosikkihahmoni.

"Izzie, I kissed you, with tongue, and I plan to do it again and again - get used to it. End of discussion. "

5.Näyttelijät

Katherine Heigl

Voiko joku oikeasti olla pitämättä homojen oikeuksia puolustavasti mormonista joka on kaiken päälle nätti ja lahjakaskin? Palkittu, juuri naimisiinkin mennyt näyttelijätär loistaa Greyn anatomiassa ja oli hyvä myös Knocked up -komediassa. Nousujohteinen ura takaa sen, ettei 29-vuotiaasta Katherinesta ihan helpolla eroon päästäkään.

James McAvoy

James McAvoy on 28-vuotias Glasgow'n poika, joka on viime vuosina saanut töitä myös Hollywoodista sellaisista elokuvista kuin The Last King of Scotland, Atonement ja Becoming Jane. Jotkut saattavat muistaa hänet myös keväällä telkkarista tulleesta BBC:n Shakespeare Retold TV-elokuvasarjasta, jossa mies näytteli Macbethiä. Myös McAvoy meni muuten hiljattain naimisiin Anne Marie Duffin kanssa. Kyseessä on muuten työpaikkaromanssi; pariskunta tapasi Shameless-sarjan kuvauksissa.

6.Kirja

J.K. Rowling-Harry Potter and the Deathly Hallows

Kunnon nörttinä luin tämän englanniksi heti ilmestymisen jälkeen. En ole kolmea viimeisintä lukenutkaan suomeksi ollenkaan, sillä vaikka Kapari on työssään varsin taitava, on alkuperäiskieli ainakin omasta mielestäni aina parempi vaihtoehto. Kirja oli kyllä odotuksen arvoinen (vaikka se viimeinen kappale olikin auttamattoman korni).

7.Lehti:

Ruotsin Glamour

Ruotsin Glamourissa on ehdottomasti parhaat muotijutut ja kielitaitokin karttuu lehteä selaillessa. On ihan parasta että lehti löytyy ihan tavallisista ruokakaupoistakin eikä ole edes kallis.

Trendi

Nykyään tuntuu olevan jotenkin siistiä dissata Trendiä, mutta en kyllä itse kuulu tähän joukkioon. Lehti tulee kahlattua kannesta kanteen kuukausi toisensa jälkeen, eikä minua oikeastaan kiinnosta yhtään se, että Ellekin tupataan Suomen markkinoille: Trendi riittää mulle vallan mainiosti.

8.Tyyli-ikoni:

Charlotte Gainsbourg

Kiroan taas vaihteeksi sitä miten ranskattaret osaavat pukeutua. Näyttelijä-laulaja Charlotte Gainsbourg on kuitenkin niin ihana, etten osaa olla edes kateellinen. Gainsbourgin tyyli on ihanan konstailematonta ja tyylitaju ylttää myös musiikkiin ja roolivalintoihin. Tämän naisen CV ei ole nähnyt hakuammuntoja enää vuosiin, esimerkkeinä mainittakoon Air-yhtyeen kanssa työstetty albumi ja Gael García Bernalin tähdittämä kiehtova Science of Sleep. Jostain syystä jotkut ihmiset näyttävät hyvältä missä tahansa ja Charlotte on ehdottomasti yksi heistä. En tiedä onko kyse hoikasta varresta vai sisäisestä kauneudesta, mutta ensi vuoden projektini olkoon selvittää asia perin pohjin.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Valakaa tinaa, nauttikaa hyvästä seurasta ja varokaahan niitä raketteja! Palaillaan asiaan ensi vuoden puolella.

23 seconds, in you I see a chance

2007-12-26T23:11:00.000+02:00

Blonde Redhead on vuonna 1993 New Yorkissa
perustettu indie-yhtye, jonka jäseniin kuuluvat
Japanista kotoisin oleva Kazu Makino ja italialaissyntyiset kaksoset Amedeo ja Simone Pace. Etenkään täällä kaukana pohjoisessa yhtye ei ole noussut kuuluisuuteen, mutta underground-piireissä se on onnistunut kasvattamaan vankan fanijoukon. Valtavirtaan Blonde Redhead tulee tuskin koskaan nousemaan, sillä ihmisten tusinapopin kyllästämät aivot eivät välttämättä ihan helposti sulata yhtyeen maalailevaa tunnelmointirockia. Kriitikoihin yhtye iskee tosin myös täällä Suomessa: viimeisin pitkäsoitti '23' sai Helsingin sanomien Nyt-liitteeltä neljä tähteä.

Blonde Redhead kiersi syksyllä Eurooppaa Interpolia lämmittelemässä ja vaikka yhtyeet eivät tee varsinaisesti samanlaista musiikkia, löytyy niiltä varmasti paljon yhteisiä faneja. Itsekin tutustuin Blonde Redheadiin juuri Interpolin keikalla.

Tapanani on havainnoida ihmisten pukeutumista, joten pitänee mainita että Kazu Makinon tyyli vakuutti todella. Välikommenttina sanottakoon myös että en siis oikeasti käy keikoilla mekkoja pällistelemässä, vaan musiikkia kuuntelemassa, mutta minkäs sille voi jos joku ihminen sattuu olemaan ilmeisen tyylikäs. Kun tyylikkyyteen yhdistyy myös lahjakkuus, on paketti ainakin minun silmissäni aikalailla täydellinen. Ja joo, oli niillä Pacen veljeksilläkin aika hienot puvut päällään. Mutta kannattaa siis katsastaa kyseinen bändi, kuulostaisivat nimittäin hyvältä vaikka jätesäkeissä remputtaisivat.

Kate Barry

2007-12-23T09:54:00.000+02:00

Kate Barry on vuonna -67 syntynyt valokuvaaja joka on saanut taipumuksen taiteellisuuten
jo äidinmaidosta: Barryn äiti on näyttelijä/laulaja Jane Birkin ja isä säveltäjä John Barry. Lähisukuun kuuluu myös mielettömän lahjakas näyttelijätär Charlotte Gainsbourg, joka on Barryn puolisisko. Taipumuksella ei kuitenkaan mennä pitkälle, joten eipä anneta vaikuttavan suvun viedä kunniaa naiselta joka on yksi ehdottomista suosikkivalokuvaajistani.

Barry on ollut uransa aikana mukana monenlaisissa projekteissa. Mainoskuvia hän on ottanut mm. Shiseidolle, Diorille, Kérastaselle ja Comptoir des cotonniersille. Muotikuvauksia Barry on tehnyt Cosmopolitanille, Daily Telegraphille ja Ranskan Ellelle. Henkilökuvia hän on ottanut äitinsä ja siskonsa lisäksi mm. seuraavista: Catherine Deneuve, Audrey Tautou, Diane Kruger, Virginie Ledoyen, Laetitia Casta ja Sofia Coppola.

Barryn kuvat ovat mielestäni aivan ihania. Hän ottaa paljon mustavalkokuvia, mutta etenkin Barryn värikuvien harmoniset värimaailmat hivelevät silmiä. Lisäksi kuvattavat näyttävät aina jotenkin niin rentoutuneilta. Ehkä siksi Barryn valokuvat tuntuvat aina kuvastavan myös itse kuvattavan persoonaa. He eivät toimi vain kohteina, ikäänkuin taiteilijan välineinä siinä missä kamerakin, vaan tuovat jokainen kuvaan jotain itsestään.

Harmoniasta ja esteettisyydestä huolimatta kuvat eivät ole tylsiä, liian kiiltokuvamaisia, vaan niissä on juuri sopivasti särmää. Vaikka rajaus, valot ja värit on tietysti mietitty tarkasti etukäteen, eivät kuvat näytä jäykiltä ja lavastetuilta. Ehkä juuri kuvattavien rentous edesauttaa tätäkin asiaa. Niin tai näin, tässä on kuitenkin ihminen joka todella osaa hommansa.

Naapurirakkautta.

2007-12-21T16:21:00.000+02:00

En kuulu niihin suomalaisiin jotka aina tilaisuuden tullen nälvivät ruotsalaisia. Hurri-vitsit saavat minut näkemään punaista ja enkä voi sietää ihmisiä jotka kuvittelevat että ruotsalaisten vihaaminen on ihan oikeutettua (ja niitähän täältä löytyy). Miten esimerkiksi seuraavat lausahdukset eroavat toisistaan:

"Hurrit on tyhmiä."
"Neekerit on tyhmiä."

Kumpaakaan ei fiksu ihminen sanoisi, mutta ensimmäisen sanominen ei jostain syystä ole väistämätön sosiaalinen itsemurha. On kuitenkin kiistämätön tosiasia, että kumman tahansa sanominen on idioottimaista ja, kyllä vain, rasistista.

Asia ei ärsytä minua kuitenkaan ainoastaan siksi, että muutenkin vastustan rasismia. Ruotsi-vihaajat saavat minut kimpaantumaan, koska itse rakastan länsinaapuriamme koko sydämestäni! Kun muut ennen risteilyä pohdiskelevat minkä biletopin aikovat vetää niskaansa laivan diskossa, minä panikoin seuraavan päivän Tukholma-asuani. Mitähän sitä taas laittaisi päälleen jotta näyttäisi edes puoliksi yhtä hyvältä kuin ne ihanat ruotsalaiset. Ja laivallahan ei ekana iltana voi riekkua liian myöhään, silmäpussit eivät kaunista ketään. Helsinkiin tultaessa biletetään sitten senkin edestä, kotona kun saa toisinaan näyttää niin hirveältä kuin lystää.

Voisin jauhaa Ruotsin ihanuudesta vaikka kuinka. Yritän vähän rajoittaa, ettei ihan romaanin kirjoittamiseksi mene. Omiin suosikkeihini kuuluvat mm. seuraavat asiat.

1.Katumuoti

Stockholm Street Style on (The Sartorialistin lisäksi tietysti) ehdottomasti yksi parhaista katumuotisivustoista. Siinä missä suomalaisten perustyyliin kuuluvat huonosti istuvat Onlyn farkut, on ruotsalaisissa yleisesti ottaen enemmän tyyliä. Vierastan toisaalta myös orjallista muodin seuraamista, mutta persoonallisuuden heijastaminen vaatteiden välityksellä ja trendien muokkaaminen omaan tyyliin sopivaksi älyttömyyksiin menemättä on asia jota näkee ruotsalaisten keskuudessa usein.

Inspiraatiota, inspiraatiota, sanon minä.

Tähän väliin pitää todeta, että ruotsalaiset muotiblogit eivät ole jostain syystä oikein iskeneet minuun. Ehkä olen vain nähnyt niitä vähän heikompitasoisia yksilöitä. Osaako kukaan suositella mitään erityisen hyvää?

2.MusiikkiOlen todennut kuuntelevani todella paljon ruotsalaista, toisinaan myös ruotsinkielistä musiikkia. Tällä hetkellä olen aivan ihastunut tukholmalaisen Lykke Lin musiikkiin. Muita ihania ovat mm. Shout Out Louds, Mando Diao, The Ark ja Veronica Maggio. Minkä sille mahtaa, jos toiset osaa paremmin.

Nimim. Euroviisujen aikana meinasi tulla lättyyn useampaankin otteeseen

3. Astrid Lindgren

Kävin kesällä Kulturhusetissa katsomassa Lindgrenin elämää käsittelevän valokuvanäyttelyn. Olen aina rakastanut hänen kirjojaan, mutta näyttelyn vuoksi opin arvostamaan Lindgreniä myös ihmisenä. Mieletön elämä, upea luonne ja lyömätön huumorintaju. "Kuolen mielelläni, mutta en juuri nyt. Minun täytyy ensin siivota talo."

Muina ihanuuksina mainittakoon Nilson & Rizzo, kohteliaat autoilijat, yleisurheilijat, riikinruotsi, polkkapossut ja kuningasperhe. Heja Sverige!

Everybody but me.

2007-12-21T15:35:00.000+02:00

Sain jostain kummasta päähäni että haluaisin sähkönsiniset, tolppakorkoiset nilkkurit. Arvatkaa vaan löytyykö sellaisia mistään?

Tein uuden ulkoasun (sopii hyvin yhteen noiden H&M-vuodatusteni kanssa...) Kuvassa on siis Katherine Heigl Alluren muutaman kuukauden takaisessa numerossa. Tykkään tosta photoshootista, se on vedetty ihanan överiksi.

Ainiin, voisin tässä samalla ottaa vastaan saamani haasteen.

1. Miten valitsit blogisi nimen ja nimimerkkisi?
Nimi Inside & out on tempaistu Feistin uusimmalta (nerokkaalta) The Pretender levyltä, jolta tuon niminen kappale löytyy. Se vain tuntui heti sopivalta. En halunnut nimeä joka viittaisi mihinkään tiettyyn asiaan kuten muotiin, elokuviin, musiikkiin tms. sillä aion kirjoitella vähän mistä sattuu enkä siksi halunnut määritellä blogia liian tarkasti. Sitäpaitsi tuo biisi on ihana.

"I ain't no vision, I'm the girl who loves you inside and out."

Nimimerkkini syntyi kirjaimia järjestelemällä, hyvin omaperäistä. Muistin vasta myöhemmin että Sia on myös erään australialaisen laulajan nimi. Lahjakas nainen, joten ei ehkä haittaa että ollaan kaimoja.

2. Miksi aloitit bloggaamisen?
Mulla oli tylsää ja halusin jauhaa :D Tämä toimii itselleni ehkä tavallaan myös leikekirjana. Tyyliä on kuitenkin huomattavasti helpompi työstää visuaalisena kuin vain päänsä sisällä.

3. Mikä on ollut parasta, mitä tähän mennessä olet kokenut bloggaamisen kautta? Entä ikävintä?
Kommentit ja se kun huomasin että mulla on tilaajia. Olin oikeasti syvästi liikuttunut! En ota tätä hommaa kuitenkaan niin vakavasti että mikään voisi tuntua niin kauhean ikävältä.

4. Mitä uskot blogillesi tapahtuvan vuonna 2008?
Kirjoittelen sen verran kuin kerkiän ja inspiraation mukaan.

"This is not about ego, it's about work, and that's refreshing in this town."

2007-12-11T22:03:00.000+02:00

"I came to L.A. to work and become a better actress, not to be a star."

Rakastan lahjakkaita ja itsevarmoja naisia jotka tuntevat arvonsa vaikuttamatta tippaakaan leuhkoilta. Näyttelijätär Lauren Ambrose (syntynyt 20.2.1979 New Havenissa) täyttää ainakin omat kriteerini. Kuten varmasti monet muutkin, sain tietää naisen olemassaolosta HBO:n nerokkaan Mullan alla -sarjan myötä. Lauren esitti Claire Fisheriä, perheen teini-ikäistä iltatähteä joka oli aika ajoin pahasti tuuliajolla oman elämänsä suhteen. Jo pelkästään upea käsikirjoitus ja lahjakkaat näyttelijät tekivät sarjasta kaikkien aikojen suosikkini, mutta etenkin Laurenin tulkinta Clairesta koskettaa minua edelleen syvästi. Jotenkin osaan vain samaistua tuohon itseään etsivään, nuoreen ja vihaiseen naiseen. Uskaltaisinpa väittää että harva näyttelijätär olisi kyennyt tekemään Clairesta yhtä rakastettavan, kaikesta siitä kiukkuamisesta huolimatta.

Oikeassa elämässä Lauren on ollut naimisissa valokuvaaja Sam Handelin kanssa vuodesta 2001. Parin esikoinen, Orson Halcyoniksi nimetty poika, tämän vuoden tammikuussa. Lauren pitää yksityiselämänsä tiukasti erillään julkisesta ammatistaan ja niinhän sen pitää mennäkin: oikeasti lahjakkaat ihmiset voivat antaa työn puhua puolestaan.

Itsetunto kaunistaa ketä hyvänsä ja Lauren Ambrosella onkin mielestäni kyky kantaa itsensä ja näyttää hyvältä asussa kuin asussa. Hän osaa myös valita itselleen täydellisesti sopivia värejä. Etenkin kirkkaissa väreissä ja luonnollisessa meikissä Lauren on aivan uskomattoman kaunis. Pieni kateuspuuska iskee myös aina kun näen Laurenin ihon. Saisin vetää naamariini muutamat kasvonaamiot saavuttaakseni edes puolet tuosta heleydestä.

Seuraavaksi Laurenin työtä saa ihailla ainakin sellaisissa elokuvissa kuin Diggers, Tonight at Noon ja A Dog Year. Katsotaanpa rantautuvatko kyseiset leffat tänne pohjoiseen milloinkaan...

Hauskana nippelitietona mainittakoon että Laurenilla on klassisen laulajan koulutus, eli myös operetit taipuvat. Yksi parhaista Mullan alla -hetkistäni oli ehdottomasti on kohtaus, jossa Claire angstaa laulaen sukkahousujen epämukavuudesta. Youtubesta kannattaa muuten kyseisen kohtauksen lisäksi (löytyy ainakin hakusanoilla "six feet under claire sings") katsoa Laurenin haastatteluja, jokunen pitäisi löytyä. Ainakin omasta mielestäni hän vaikuttaa todella sympaattiselta! Tykkään niin paljon enemmän näistä jalat maassa -tyyppisistä julkkiksista kuin kaiken maailman jalkoväliään viuhauttelevista lahjattomista bimboista. Myötähäpeää ja sääliä kun tarvitaan työlleen omistautuvien ja taitavien ihmisten kohdalla huomattavasti vähemmän.

"Panisin", sanoi 12-vuotias poika Forumin kulmalla.

2007-12-06T10:41:00.000+02:00

Olen saanut ilokseni huomata, että Helsingin katukuvaan ovat jälleen ilmestyneet erään halpisketjun ilmeisesti perinteeksi muodostuneet alusvaatemainokset, jotka vuosi toisensa jälkeen saavat minut raivon partaille.

En ole mikään yleinen moraalinvartija, mutta tuollaiset kuvat eivät yksinkertaisesti kuulu kaikkien pällisteltäviksi, ei etenkään kun mallin ilmeet kutsuvat tekemään vähän muunlaisia juttuja kuin vaikka päiväunia ottamaan. Mua huolestuttaa se, millaisen naiskuvan nuo mainokset antavat esim. ala-asteikäisille tytöille, tai jo valmiiksi itsestään epävarmoihin teini-ikäisiin, puhumattakaan samanikäisistä pojista. Nainen on objekti, jota kaikki voivat kommentoida, jonka ainoa tehtävä on olla pantavan näköinen. Korkea moraali tuntuu olevan päivän sana.

Voisiko joku sitäpaitsi selittää, että kehen noiden mainosten on tarkoitus vedota? Naisiin, jotta he voisivat näyttää hyvältä miehiään varten? Miehiin, jotka pähkäilevät joululahjaongelmien kanssa? Harmi vain, että se perus päärynänmallinen Taina tuskin tulee näyttämään ihan samalta kuin ammattimalli photoshopatuissa kuvissa. Fakta on se, että meitä tavallisia naisia verrataan ihmisiin, joiden ammatti on näyttää hyvältä ja joista on tietokoneella suihkittu pois kaikki epätoivottu, kaikki inhimillinen.

Mutta mikä sanoisikaan paremmin "rakastan ja arvostan sinua", kuin pehmeä paketti, joka sisältää 5-vuotiaan kiinalaisen pikkutytön vääntämän kahdenkympin alusasusetin, joka saa sinut näyttämään katutytöltä ja joka todennäköisesti on vielä väärää kokoa.

That 70's Show

2007-11-28T21:21:00.000+02:00

Looks like the end of days/ but it takes so much more/ for anyone to say/ we need another way/ but if we wanted one/ we'd do it just the same
The Like-June Gloom

The Like on vuonna 2001 Los Angelesissa perustettu kolmen nippanappa parikymppisen naisen, Charlotte Froomin, Tennessee Thomasin ja Z Bergin (kuvassa vasemmalta oikealle) yhtye. Indie-henkistä poprockia soittavat tytöt ovat päässeet kiertueelle sellaisten bändien kuin Kings of Leon, Maroon 5 jaPhantom Planet kanssa. Itse tutustuin yhtyeen musiikkiin muutama vuosi takaperin MTV2:lla soineen June Gloom -kappaleen kautta ja innostuin heti. The Liken musiikki on ihanan letkeää ja etenkin juuri tuon edellämainitsemani biisin haikea tunnelma on ihan lyömätön.

Musiikki ei ole kuitenkaan ainoa asia jonka tytöt taitavat, sillä tyyliseikat ovat heillä myöskin hanskassa paremmin kuin hyvin. Katsokaapa noita vaatteita! Esimerkiksi Are You Thinking What I'm Thinking -nimisen debyyttilevyn kansissa neidot esiintyvät hurmaavan herkissä vaatteissa. Värimaailmat ovat niin vaaleita ja harmonisia, etteivät pitsit ja harsokankaatkaan näytä yhtään prinsessaunelmilta. Olen ihan myyty. Tässä on vastapainoa Kaliforniassa jylläävälle "käytetään hei kaikki samaa stylistiä ja näytetään toistemme klooneilta"-buumilta. Kuka oikeasti tunnistaisi Nicole Richien ja Lindsay Lohanin toisistaan jos niillä ei olisi erivärisiä hiuksia? Esikoislevynsä ilmestymisen aikoihin britti-Ellessä oli juttu yhtyeestä ja Z Berg kertoi tuolloin tyttöjen tyylin salaisuudeksi Ebayn. Hän ei ole kuulemma koskaan maksanut mistään vaatekappaleesta yli 200 dollaria. Se on aikamoinen saavutus jos sattuu pukeutumaan mm. Missonin vaatteisiin.

Annan nyt kuvien puhua puolestaan. The Liken musaa kannattaa käydä kuuntelemassa vaikkapa yhtyeen nettisivuilta (linkki alhaalla). Musavideoissakin voi ihastella levyn kansilehtisestä tuttua 70-lukua henkivää tunnelmointia. Viralliset nettisivut ovat muuten varmaan tyylikkäimmät ja samalla söpöimmät joilla olen koskaan ollut. Sama pätee fanikamaan, T-paidat ja pinssit on ylisiistejä!

KUVAT:http://www.ilikethelike.com/house/, http://www.starpulse.com/Music/Like,_The/gallery/THELIKEUMVD003/

Wear the trousers.

2007-11-27T19:16:00.000+02:00

Vaikka olenkin mekkojen ja hameiden suuri ystävä, olen viime aikoina saanut inspiraatiota pukeutumiseeni lähinnä miesten vaatetuksesta. Tietäisin niin tasan miten pukeutuisin, jos olisin mies! Kiroan tätä aina aamuisin kun en kerta kaikkiaan (muka) löydä pursuilevista kaapeistani mitään järkevää päällepantavaa. Miettikää, kun voisi aina vain vetää päälleen täydellisesti istuvan puvun! Se saa kenet tahansa näyttämään ihan uskomattoman paljon paremmalta! Eikä hyvin istuva, tumma puku voi koskaan mennä muodista! Joku voisi sanoa sitä tylsäksi, mutta etenkin sellanen vähän rokisti puettu puku on vaan niin kuuma! Tämä ei siis tosiaan tarkoita sitä että kuolaisin Manskulla bisnesmiesten perään. Ne ON tylsiä. Ja joo, en aio mennä ostamaan itselleni pukua, se näyttäisi vaan typerältä. Inspiraation hakeminen ja kopioiminen ovat aika eri asia...

Pukeutumisen saralla suuri suosikkini on ehdottomasti ollut maailman ihanin katumuotiblog The Sartorialist. Saan sieltä aina hyviä ideoita ja Scott Schumanilla on myös sana hallussa. Tämä kuvaa tuntojani myös tämän miestenvaatejutun ja ylipäätään muiden pukeutumisesta inspiroitumisen suhteen täydellisesti:

"I have often written about "abstract Inspiration" or the fact that I rarely shoot a look in which I like the entire look but only certain elements of the look. I think if you look at this blog and only say "yes" or "no" to the looks then you are really missing out."

En halua näyttää äijältä, muttei neiteilykään todellakaan ole juttuni. Tykkään yhdistellä maskuliinisia vaatteita ja asusteita esim. simppeleihin hameisiin ja naiselliseen kampaukseen ja meikkiin.

Parasta inspiraatiota itselleni viime aikoina ovat ehdottomasti olleet mm. Interpolin (ylempi kuva) ja Joy Divisionin jäsenet. Post-punk uppoaa pelkästään musiikkinakin mulle paremmin kuin mikään muu, mutta ei noi mittatilauspuvut ja trenssitakit ollenkaan pahalta näytä. Joy Divisionin keulakuvasta, Ian Curtisista, kertova Control (alempi kuva) on muuten tässä hiljan tullut elokuvateattereihin. En nyt tahdo hehkuttaa turhaan, mutta se on vaikuttavin ja upein elokuva jonka olen ikinä nähnyt. Suosittelen, olen viimeiset kolme päivää ollut ihan täpinöissä sen takia.

Lähden tästä sitomaan kravattiani (osaan tehdä kunnon solmun, kiitos vaihtisvuosi!) ja kuolaamaan muutamaa ylisiistiä trenssitakkia. Hihhei androgyynisyys!

LÄHTEET: http://www.pmvhphoto.com/, http://momentum.control.substance001.com/, http://thesartorialist.blogspot.com/, http://www.nilson.com/, http://www.topshop.co.uk/ , http://www.mulberry.com/

This isn't Paris. This is hell.

2007-11-24T10:07:00.000+02:00

"There's a moment in life where you can't recover any more from another break-up. And even if this person bugs you sixty percent of the time, well, you still can’t live without him. And even if he wakes you up every day by sneezing right in your face... you love his sneezes more than anyone else's kisses. "

Olin muutama viikko sitten katsomassa ranskalaisen Julie Delpyn käsikirjoittaman, ohjaaman ja tähdittämän 2 päivää Pariisissa -nimisen elokuvan, joka oli aivan mahtava! Käsikirjoitus oli pullollaan rikasta dialogia ja jutut olivat kaikessa älyttömyydessään uskottavia. Parisuhderiidat ovat aika harvoin mitenkään erityisen rakentavia, mutta ah-niin viihdyttäviä! (niin siis jos ei itse ole siinä väännössä osallisena...) Delpyn huumori on jotenkin niin ihanan aitoa ja konstailematonta. Eikä pieni sarkasmikaan haavoita ketään, päinvastoin. Itsehän poistuin elokuvateatterista meikit poskilla kaikesta siitä nauramisesta. Tämä on pakko hankkia sitten DVD:llä!

Myös puvustus toimi elokuvassa loistavasti. Delpyn roolihahmosta Marionista ei yritettykään tehdä mitään perus Hollywood-heitukkaa, vaan pallean paljastavien pikkutoppien sijaan nainen näytti ihanan tavalliselta, mutta silti niin tyylikkäältä. Noi nörttilasit on sitäpaitsi ihan ylimakeet! En ehkä niitä itse pitäisi, mutta Delpyn karismalla mikä vaan näyttäisi hyvältä! Olen muuten ihan rakastunut tuohon ylemmän kuvan mekkoon! Koko asukokonaisuus hiuksia ja meikkiä myöten on kivan persoonallinen. Kyllä ne ranskattaret vain osaa.

Paint it black?

2007-11-24T00:41:00.000+02:00

Miksi ihmiset rakastavat mustaa niin paljon? Okei, on totta että hyvälaatuinen, musta vaate aina tyylikäs ja varma valinta. Itse kun en auringossa, saati sitten solariumissa, paljoa viihdy, olen kesänkin jäljiltä kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni. Meikkivoiteeni sävyn nimi on "Milk", antakoon se jotain osviittaa.

Viime syksynä Trendissä taidettiin mainita, että jos kalpeahipiäinen innostuu synkistelemään, on fiksumpaa käyttää esim. tummansinistä tai -vihreää, kuin mustaa. Allekirjoitan väittämän sataprosenttisesti. Musta on armoton etenkin valkoista naamaa vasten ja totta puhuen myös turhan tylsä ja turvallinen valinta. LBD on muuttumassa klassikosta kliseeksi.

Lauren Ambrose ei todellakaan läträä itseruskettavien kanssa, vaan luottaa posliinin voimaan. En sanoisi, etteikö Lauren olisi ihan nätti perusmustassakin, vaikka saankin siitä lieviä gootti-viboja, mutta tuo pehmeämpi ja naisellisempi violetti mekko tuntuu vain kaunistavan naista.

Musta mekko on myös Nicole Kidmanin tapauksessa jotenkin raskas ja saa hennon kantajansa kasvotkin näyttämään värittömiltä. Riikinkukkomekon väri on mielestäni aivan mieletön. Se tuo Nicolen silmiin hehkua, eikä ihon ja mekon välinen kontrasti ole läheskään yhtä jyrkkä, vaan paljon hienovaraisempi.

Kuvitelkaapa tuo Keira Knightleyn oikeanpuoleinen mekko mustana. Olisihan se edelleen kaunis, mutta paljon tylsempi. Värit tuovat näyttävyyttä, musta on... musta.

Ei mulla tosiaan ole mitään mustaa vastaan. Halusin vain ehkä sanoa sen, että musta on kuitenkin vain harvoille se kaikista paras vaihtoehto. Itse olen ainakin lopettanut täydellisen pikkumustan metsästyksen jo aikoja sitten. Olisi hyvä muistaa, että väriä saa elämään muillakin tavoin kuin vetämällä neonoranssit legginssit jalkaansa, onneksi.

Platinum Blonde Life

2007-11-23T15:45:00.000+02:00

Tykkään jauhaa muodista, tyylistä, elokuvista, musiikista, lehdistä ja kirjoista ynnä muusta populaarikulttuuriin ja ylipäätään elämään liittyvistä asioista. Muiden blogeja aikani turvallisen välimatkan päästä lueskeltuani päätin laittaa oman pystyyn. Katsotaan mitä tästäkin nyt tulee, vai tuleeko mitään.